Road trip 2013 – Bourgogne osa 2

IMG_5074

Toisena päivänä Bourgognessa oli vihdoin taas aika toteuttaa viinireissaamisen keskeisintä osuutta, eli viinitilavierailua. Iskimme navigaattoriin kohteeksi Pernand-Vergelesses’n kylän, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Beaunesta pohjoiseen.

IMG_5076

Vaikka Beaune onkin erittäin viihtyisä paikka, teki taas kokonaisvaltaisesti hyvää ruumiille ja sielulle olla viinitarhojen keskellä. Ilman kontekstia ei edessä siintävä, laakean sienen näköinen muodustuma varmaankaan aiheuttaisi tykytyksiä, mutta tiedostaen sen olevan legendaarinen Cortonin kukkula koin erittäin positiivisia väristyksiä. Kyllä, viinien harrastaminen tuntuu monesti juomishetkien ulkopuolella erittäin nörttimäiseltä, joskus myös juomisen aikana. Koen kuitenkin olevani sinut asian kanssa.

IMG_5075IMG_5077IMG_5088Viinitilavierailun organisointi Bourgogneen ei ollut täysin yksiselitteistä. Kohteen haluaa olevan tunnettu hyvistä viineistään, mutta ei missään nimessä liian tunnettu, koska silloin joutuu maisteluhuoneesta poistumaan lähinnä geneerisen Bourgogne-tason viinejä kainalossa. Ja tämäkin vain jos tuuri käy, sillä jollain tiloilla ei välttämättä ole mitään mitä myydä. Ihanteellinen viinitila omille resursseille ja toiveille oli Côte de Beaunen alueella toimiva perheomisteinen tila, jolla on tarpeeksi hehtaareita ja hyvä, muttei liian erinomainen ja laajalle levinnyt maine. Jenkki- ja brittifoorumien ahkera selaaminen antoi ymmärtää, että Dubreuil-Fontaine olisi täydellinen vaihtoehto: melko under the radar, mutta Bourgogne-experttien laajalti arvostama.

IMG_5078

Vastaanotto oli erittäin sympaattinen. Vanhempi rouva istui Jankon betoni -henkisessä toimistossa puhelimessa, mutta meidät huomattuaan lopetti puhelun, esittäytyi ja johdatti perässään kellariin tynnyreiden ja pullojen äärelle.

IMG_5079

Dubreuil-Fontaine omaa 20 hehtaaria palstaa Beaunen ympäristössä, kuitenkin pääasiassa Pernand-Vergelesses’n kylän ja Cortonin kukkulan alueilla. Omistukset ovat sikäli korkealaatuisia, että lähes puolet niistä koostuvat 1er Cru ja Grand Cru -tarhoista. Kolme neljännestä tuotannosta on punaviiniä, joskin valkoviinin osuus on kasvussa tilan pyrkiessä lisäämään Chardonnayn määrää Pernand-Vergelesses’n palstoillaan. Johdossa on nainen, Christine Gruère, mistä kenties johtuu talon viinien usein feminiininen tyyli. Tosin feminiinisyys tässä yhteydessä tarkoittaa lähinnä sitä, että viinit eivät ole ylettömän konsentroituneita ja tammen käyttö on todella kurinalaista. Mitään hiljaisia hissukoita talon viinit eivät ole.

Viinejä maistellessa saimme todella kattavan selvityksen talon omistamista palstoista ja niiden välisistä eroista. Aiemmin mainittuun pyrkimykseen suosia Chardonnayta P-V:ssä Pinot Noirin sijasta selvisi syyksi se, että talon Sous Frétille- ja Clos Berthet -tarhoilla valkoviini saa 1er Cru -merkinnän, mutta punaviini ei.

IMG_5083

Pahoittelen kuvanlaatua, mutta kellarissa – yllätys, yllätys – oli heikohko valaistus ja salama tuskin olisi tilannetta merkittävästi auttanut. Pulloja aukesi edessämme PALJON. Tällainen vieraanvaraisuus saattaa aiheuttaa voimakkaita ostopaineita ja entistäkin voimakkaampaa tyytymättömyyttä oman lompakon paksuutta ja auton tilakapasiteettia kohtaan, mutta onneksi viinit olivat kautta linjan sekä todella laadukkaita, että yllättävänkin kohtuullisesti hinnoiteltuja, joten selvää oli, että ilman laatikkoa ei tarvisi kellarista poistua.

Maistoimme jotakuinkin 15 viiniä. Olin varsin mielissäni jo kylätason viineistä, mutta laatutason nousu oli selkeä siirryttäessä parempien plänttien viinejä kohti. Valkoviinit ovat Côte d’Orin viineiksi huomattavan hapokkaita, ryhdikkäitä ja mineraalisia, etten sanoisi chablismaisia parhaassa mahdollisessa mielessä. Tammi on havaittavissa, mutta kermatoffeet ja voit joutuu etsimään muista osotteista. Punaviinien osalta oli enemmän tai vähemmän selvä vaikeusasteen nousu havaittavissa, kun liikuttiin hinnassa ylöspäin.

IMG_5084Dubreuil-Fontaine tuottaa kylätason Volnay- ja Pommard-viinejä, mutta mielenkiintoisesti molemmat viinit sisältävät käsittääkseni kohtuullisesti 1er Cru -tavaraa. The Great Domaines of Burgundy -kirja ei itse asiassa mainitse tilan edes omistavan Volnaysta kylätason palstoja, joten paperilla tämä viini on melkoinen bargain, mitä se oli mielestäni myös maun osalta. Todella kirkas ja kaunis viini, jossa ei tammi maistu. Pommardissa D-F omistaa myös 0.6 hehtaarin palan maineikaista Les Epenots -tarhaa, joskin viinin 2011-vuosikerta oli niin intensiivinen, tiukka ja vihainen pläjäys, että oma kärsivällisyyteni ei mitenkään riittäisi sen odottamiseen.

IMG_5086THE Chardonnay. 48 euroa Corton-Charlemagnesta kuulostaa kaikkien aikojen diililtä, ja nöyrä analyysini on, että tämä todella laadukas viini tuskin kuuluu ennenaikaisesti hapettuviin lajinsa edustajiin, mutta P-V 1er Cru Clos Berthet tarjosi niin samanhenkisen kokemuksen alle puolella hinnalla, että koin tekeväni fiksun taloudellisen päätöksen, sikälikin kun fanitan Bourgognen punaisia selkeästi enemmän kuin valkoisia. Mikäli raha ja tila eivät olisi tekijöitä, olisin kuitenkin varmasti napannut keissin mukaani. Em. Bourgogne-opus kiteyttää hyvin ajatukseni tästä viinistä: ”Christine’s wine is full and gutsy, again not the fruitiest Charlemagne on the market but an intense, stylish wine with impressive depth and length”.

IMG_5087Omista suosikeistani tilan portfoliossa ei ole epäilystäkään. Mielettömimmästä hintalaatusuhteesta vastaa P-V 1er Cru Île des Vergelesses, mutta paras viini on Corton-Bressandes, joka varsinkin tässä rivistössä demonstroi päivänselvästi, mistä Bourgognen viinitarhahierarkiassa on kyse. Isot, mutta täydellisen kypsät ja pyöreät tanniinit; lihaisan runsas, muttei lainkaan raskas tai päällekäyvä konsentraatio. Sen sortin viini, jonka voisi ikään kuin kuvitella korkkaavansa jo nyt, mutta joka tietysti näyttää kyntensä vasta 10-20 vuoden päästä. Corton Clos du Roi sen sijaan oli huomattavasti karheampi viini, jossa on niin ikään paljon voimaa ja konsentraatiota, mutta joka selkeästi tuntuu vaativan kypsytyksen ollakseen nautittavissa.

Mainittakoon, että yksikään talon viineistä ei herätä ensimmäiseksi ajatuksia tammenkäytön suhteen, ellei nyt sitten positiivisessa mielessä. Kehuni viinien yleisestä raikkaudesta ja eleganssista edustaja kuittasi lyhyesti muistuttamalla naispuolisesta viinintekijästä, ikään kuin lopputulos olisi ehdoton itsestäänselvyys. Vierailumme Dubreuil-Fontainelle oli täysi napakymppi, sillä ystävällisen emännöinnin ja huippuhyvien tuliaisten lisäksi tunsin saaneeni paljon lisää oppia ja kokemuspintaa Bourgognen viineistä.

IMG_5096

Vierailun jälkeen kiipesimme (ajoimme) tilan edustajan neuvosta Frétille-kukkulalle, josta löytyi hienojen näköalojen lisäksi D-F:n etikettejä koristava patsas.

IMG_5094IMG_5095  IMG_5091IMG_5035 IMG_5034Kontrastina Beaunea kaunistuttavat Albert Bichot’n ja Bouchardin idylliset tehdaslaitokset.

IMG_5114

Pernand-Vergelessesin jäätyä taakse droppasimme auton Beauneen ja ostetut viinit hotellille. Lounaan jälkeen tapoimme aikaa pyörimällä ympäri Beaunea, kunnes oli aika alkaa suunnata kohti Nuits-St-Georgesia, jonne olimme rypäleistä välittämättömän bloggaajan suosituksesta tehneet pöytävarauksen. Siirtyminen junaraiteita pitkin ei mennyt täysin mutkattomasti, sillä hyppäsimme väärään junaan ja noin puolen tunnin päästä löysimme itsemme keskeltä Dijonin erittäin hektistä juna-asemaa. Ystävällisten paikallisten avustuksella oikea paluujuna kuitenkin löytyi ja pian olimme jo NSG:n hiukan vaatimattomammalla asemalla.

Varsin kivantuntuinen pikkukaupunki vaikutti NSG olevan, joskin melko hiljainen. Näimme kohtuulliseksi istahtaa ja nauttia lasilliset geneeristä crémantia odottaessamme illallisaikaa.IMG_5117

IMG_5116

IMG_5102IMG_5106

IMG_5104

La Cabotte on laadukas, selkeästi korkealle tähtäävä ravintola, jonka työntekijöissä oli havaittavissa liiallinen kiireisyys. Naispuoleinen tarjoilija olisi hyötynyt matalammista koroista ja edes ajoittaisesta hengittämisestä, mutta päättelimme selkeän jännityksen perusteella hänen olevan melko uusi työssään.IMG_5121IMG_5122

Kolmen ruokalajin menumme lähti käyntiin hyvin voimakkaalla yrttisellä soossilla mausteituilla etanoilla. Opittuani hallitsemaan asiaankuuluvien instrumenttien käytön olin todella kikseissä annoksesta, joka toimi täydellisesti tilaamamme, järkyttävästi aiempaa laadukkaamman crémantin kanssa. Tälle ruualle lienee turhaa etsiä viinistä täydentäviä makuja. Riittää, että juoma on jääkylmää ja raikasta.IMG_5124

Pääruuan vasikka sai niin ikään rinnalleen varsin mausteisen soossin. Jos paikalliset ravintolat jossain ottavat selkeimmin pesäeron suomalaisista, niin sitten kastikkeissa. Niiiin paljon makua, että pisarankin jättäminen lautaselle tuntuisi rikolliselta. Soossin kaapimiseen käytetty leipä oli myös tuoretta ja erittäin hyvää.IMG_5123

Jos jostain voi nipottaa tällä aterialla, niin tarjoilijan suosittelema viini ei ollut mieleeni. Puhutaan tietysti suhteellisista asioista, mutta en ole ennen maistanut punaista burgundia, jolle olisi näin selkeästi voinut lätkäistä grilliviinin leiman erittäin kypsän hedelmänsä sekä tammesta irronneen mausteisuutensa takia. Kenties tarjoilija ajatteli, että turistit eivät osaisi arvostaa Pinot Noir’n riisutumpaa, autenttisempaa ilmaisua? Kontrasti Dubreuil-Fontainen viineihin sekä edellisen illan savignyyn oli räikeä. Toisaalta tämä kai melko lailla menee yksiin NSG:n maineen kanssa, mutta varmasti kylästä löytyy elegantimpiakin viinejä.IMG_5125Jos jälkiruuaksi valitsemani leivos ei näytä kummoiselta, niin maku oli senkin edestä. Kolme tekstuuria, kolme hyvin erilaista makua, jotka suussa sekoittuessaan muuttuivat joksikin, joka oli huomattavasti enemmän kuin osiensa summa. Otan monesti ennemmin juustot kuin makean jälkiruuan, avokki samoin, mutta tämän annoksen aiheuttama annoskateus pisti itse kunkin miettimään asioita uudelta kantilta.

La Cabotten ruoka on todella korkealaatuista ja suhteellisen edullista. Miljöö on hieno ja viinilista kattava, mutta palvelun puolesta ainakin tämän illan perusteella on parannettavaa. Tarjoilijoita – joita tosin oli vain kaksi – sahasi pöytämme ohi jatkuvalla syötöllä pitkin iltaa, joten tunnelma oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Toivotaan, että kyseessä oli vain yllättävä vajaus henkilökunnassa ja poikkeama normaalimeiningistä, sillä potentiaalia raflassa on paljon.

Illallisen jälkeen suhasimme taksilla takaisin Beauneen hotellille. Seuraavana aamuna olisi luvassa lähtö kohti Epernayta, mikä tuntui samanaikaisesti innostavalta ja ikävältä. Bourgognen visiittimme oli kaikkea, mitä olin odottanut. Se on viinialueista mystisin ja kiehtovin, mutta paikanpäällä ollessa se tuntui hyvin helposti lähestyttävältä ja vieraanvaraiselta. Ei olisi edes tarpeen mainita, mutta halajan kovasti päästä takaisin Bourgogneen ja sen viinien, ruuan ja legendaaristen viinikylien pariin.

5 thoughts on “Road trip 2013 – Bourgogne osa 2

  1. Hieno kuulla, että 1er Cru Clos Berthet maistui, koska hommasin juuri 2 putelia 1984:sta, joka nyt ei tunnetusti ole mikään huikea vuosi, mutta kun sattumoisin on vaimon syntymävuosi, niin pakkohan se oli ostaa – hintakin alle 20e/plo. Hyvä huomata myös, ettei ton Caboten laatu ole mennyt alamäkeä. Pakko yhtyä tohon soosi-kommenttiin – niin tajunnan räjäyttävää tavaraa!

    • Ai se oli valkoista mitä hankit? Aiemmin sulla näkyi CT:ssä kellarin sisältö niin muistelin nähneeni punaisen, mutta valkkari kuulostaa jo huomattavasti hazardimmalta vedolta🙂 Aikomuksia korkata lähiaikana? Halvalla hinnalla kyllä sait, ainakin siinä mielessä, että 2011-vuosikerta kustantaa melko samat parikymppiä ja risat.

      • Juu kyllä se pitäis tässä keväämmällä hoitaa pois alta.. vähä kyllä jännittää, et millaisessa jamassa se on😀

  2. Tuo 2011 kyllä on melkoinen Charlie Jr. eli jos laatu on ollut 1984 lähellekään yhtä korkea niin chäänssejä on. Toisaalta vuosi 1984 vaikuttaa olleen huomattavasti parempi suomalaisten naisten kuin eurooppalaisten viinien osalta😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s