2011 Sepp Moser Grüner Veltliner Gebling

2011 Sepp Moser Grüner Veltliner Gebling Kremstal

Poikkesin tiukassa istuvista tavoistani eilen jopa kahdesti. Ensinnäkin päätin korkata sushin kylkeen jotain muuta kuin samppanjaa, ja toiseksi päädyin hankkimaan pullon Alkosta. Oi aikoja!

Grüner Veltliner on yksi niistä lajikkeista, joka tulee aivan liian usein kohdelluksi kaltoin. Sinänsä on ironista, että se on joissain merkittävissä ja vähemmän merkittävissä yhteyksissä asetettu vastakkain juuri Chardonnayn kanssa, koska jälkimmäinen on varmasti yksi raiskatuimpia lajikkeita maailmassa.

Ongelma Grünerin kanssa ei niinkään ole tammi, vaan korkea alkoholi ja konsentraatio, jotka tietyn tason ylitettyään tekevät viinistä (minun suulleni) juomakelvottoman. Tällainen GV tuo mieleen massiiviset, erittäin vaikuttavalta näyttävät lihakset omaavan vapaaottelijan, joka ei kokonsa vuoksi pysty suorittamaan perimmäistä tehtäväänsä, eli taistelemaan voitokkaasti. Enter Sepp Moser.

Muistan erittäin hämärästi maistaneeni Sepp Moserin viinejä jokunen vuosi sitten Viiniexpossa. Se, että en viineistä paljoakaan muista, ei ole mielestäni välttämättä huono juttu. On paljon hyviä viinejä, jotka eivät pomppaa esiin niiden ollessa rivissä kymmenien muiden kanssa. Toisaalta moni huono viini sitten erottuu sitäkin paremmin. Hatara muistikuva oli tosiaan hillityistä, ruokapöytään sopivista viineistä, ja tätä mielikuvaa tuki eilisen illan putelin 12,5 % alkoholi.

Mielikuvani saavat varmennusta entisestään, kun tuoksuttelee viinin hillittyä tuoksua, josta voi löytää lempeää sitrushedelmää, melonia ja hiivan aromia, sekä tietynlaista teemäistä vibaa. Mikään ei dominoi tai pomppaa esiin tuoksussa, joka on varsin kuiva ja puhdaspiirteinen. Tykkään.

Paletilla viini on keskitäyteläinen, solakka ja miellyttävän hapokas. Makuprofiili on yllättävänkin neutraali, joskin tyypillisiä omenan ja valkopippurin vivahteita on löydettävissä. Kovin on elegantin minimalistista ja rauhallista meininkiä kautta linjan, mutta kyllä tällä hiljaista intensiteettiä ja syvyyttä silti riittää. Ruokaparitus sopii viinin herkkyydelle tietysti erinomaisesti ja vice versa, eikä kertaakaan tullut kaivattua samppanjaa lasiin edes hetkellisesti.

Muistikuvani Sepp Moserin viineistä osuivat aikalailla täydellisesti yksiin tämän viinin kanssa. Vaikka Grünerista on mahdollista tehdä myös huomattavasti vaikuttavampia onnistuneita viinejä, on tämä suolaisen kuiva, matala-alkoholinen ja totaalisen ruokaystävällinen tyyli erittäin vahvasti mieleeni. Sivuhuomautuksena Sepp Moser Grüner Veltliner Gebling vahvistaa myös fiilistäni siitä, että Alko on tehnyt viime vuosina kaikkien maiden osalta parasta työtä itävaltalaisten viinien hankinnassa, niin valkoisten kuin punaistenkin osalta.

2 thoughts on “2011 Sepp Moser Grüner Veltliner Gebling

  1. Nämä viime aikoina julkaistut matkakertomukset eivät helpota yhtään mun matkakuumetta. Kiitos perinpohjaisista raporteista. Näiden pohjilta on hyvä suunnitella tulevia reissuja🙂

    • Todella kiva kuulla, että hyvät reissufiilikset välittyy teksteistä. Saan ite tekstejä kirjotellessa ihan samanlaisia matkustuskipinöitä ja yhtäkkiä sitä huomaa jo suunnittelevansa tulevan kesän lomia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s