Itsenäisyysviikon viinit

2011 Pascal & Nicolas Reverdy Sancerre Terre de Maimbray

2011 Pascal & Nicolas Reverdy Sancerre Terre de Maimbray

Viime viikko ei tule jäämään historiaan kaikkein heikoimpana kulinaristisena ajanjaksona. Itsenäisyyspäivänä olisi toki blinejä luvassa, mutta viikon laaturuokailut aloitettiin jo keskiviikkona paistetun siian ja Sancerren parissa.

Terre de Maimbray ei kenties aromien osalta tarjoile mitään uutta, mutta silti en ole aiemmin kokenut sen tuoksun kaltaista. Sinänsä passelin vegetaalinen nokka on niin intensiivisen pistävä, että jouduin valehtelematta keräämään hyvän tovin rohkeutta ensimmäisen maistiaisen ottamiseen. Menemättä lainkaan ylikypsän, makean tai keinotekoisen puolelle tarjoilee viinin tuoksu voimakasta nokkosen aromia, sekä hillitympiä greipin ja piikiven tuulahduksia. Yleisfiilis on ennen kaikkea suolainen.

Tuoksun jäljiltä viinin suutuntuma on aluksi yllättävän mehevä ja suuntäytteinen, muuttuen kuitenkin loppua kohti terävän kirpeäksi, aiheuttaen kielen päälipinnalla vähän Octomoren tapaan palohaavan kaltaisen fiiliksen. I LOVE IT! Maku on tuoksun lailla miellyttävän vihreä, koostuen runsaasta satsista karviaista, piikivimäisten ja mineraalisten vivahteiden ohella. Rutikuivaa ja suolaista, kuten kuuluukin.

Viiniä leimaa puhdaspiirteisyys ja passeli askeettisuus, mutta varsinaisesti sen erottaa pakasta harvinaisen hurja intensiivisyys, joka ei kumma kyllä ammu millään tapaa yli. Tarjolla ollut siika ei ainakaan ollut sen intensiivisempää kuin yleensäkään, ja niin vain viini komppasi ruokaa hienosti. Harvinaislaatuisen ärhäkkä tuoksu pisti alussa polvet tutisemaan, mutta kyllä tässä selkeä voittaja on löytynyt; näin luonteikasta sauvignon blancia ei usein tule vastaan. Loppukaneettina lienee aiheellista mainita, että viimeisten nauttimieni SB:eiden jäljiltä joudun vihdoin tunnustautumaan oikeasti lajikkeen faniksi, kunhan se tulee oikeasta paikasta ja puhtaasti laatuun keskittyvältä tuottajalta.

Dosnon & Lepage Champagne Extra Brut "Recolte Blanche"

Dosnon & Lepage Champagne Extra Brut ”Recolte Blanche”

Torstai-iltana oli ohjelmassa taas aivan liian pitkästä aikaa S&S. Olin jo aikeissa korkata Vilmartia, mutta kuski sattui viime hetkellä ovelle mukanaan laatikollinen samppanjaa, joten tein U-käännöksen ja päädyin blanc de blancsiin. Dosnon & Lepage pyrkii tuottamaan ns. puhtaita ja autenttisia viinejä, eli sokeria käytetään maltillisesti ja viinejä ei suodateta eikä kirkasteta. Tämän chardonnayn kerrotaan käyneen Puligny-Montrachet’n perua olevassa tammessa ja omaavan 40 % reserviviinejä.

Hyvin hailakasta nesteestä ei todellakaan puutu pikkuriikkisiä kuplia. Merellinen tuoksu on äärimmäisyyksiin menevän puhdas, tarjoillen lähinnä vihreää omenaa ja simpukankuoria, sekä pienen avautumisajan myötä herkullista vaniljaa. Ulottuvuuksia taikka vivahteita ei juuri löydy, mutta korrektimmaksi ja puhtaammaksi on tästä vaikea päästä. Aivan lievää (positiivista) oksennusta à la Diebolt-Vallois Cuvée Prestige koen haistavani, mikä lienee tässäkin tapauksessa vanhan tammen tuotoksia.

Napakka, tiukka kuohu on melko pitkäkestoinen, paljastaen yllättävän viinimäisen suutuntuman sekä rapsakat, mutta lempeät hapot. Maku on todella hillitty: tyyliteltyä omenaa, sitrusta, hiivaa ja kivisyyttä löytyy kyllä, mutta pointti tuntuu selkeästi enemmän olevan fokuksessa, puhtaudessa ja viinillisyydessä. Jälkimaku on tyylillisesti parhainta mahdollista aperitiiviosastoa, eli kuiva, hiukan kirpeä ja veden kielelle nostava. Voimaa ja alleviivattua kalkkisuutta ei ole samalla tavalla kuin monissa Côte des Blancsin viineissä, mutta muuten tyylillisesti liikutaan samoissa vesissä vaikka Pierre Petersin kanssa. Kepeä viini toimii – tietysti – todella hyvin sushin kanssa, mutta on ilmaisussaan melko riisuttu, eikä tarjoa varsinaista aivopurtavaa sellaisenaan fiilisteltäväksi. Toisaalta hinnoittelu ei ole kovin rajua tämän osalta, joten plussan puolella pysytään ja kyllähän tämänkaltainen pyrkimys terroir’n ilmentämiseen on aina sinänsä hieno asia.

2010 La Cave du Vin Blanc de Morgex et de La Salle Brut

2010 La Cave du Vin Blanc de Morgex et de La Salle Brut

Sitten päästiin itsenäisyyspäivään, toisin sanoen blineihin smetanan, sipulin, siianmädin ja stockan tiskin herkullisen kylmäsavulohen kera. Samppanjan nauttiminen peräkkäisinä päivinä olisi liian rikasta, joten päätin korkata vaihtoehtoisen viileän ilmaston kuohuviinin. Tämä 100 % prié blanc on käynyt tammitynnyreissä ja kypsynyt pullossa sakkojen kanssa vähintään kahdentoista kuukauden ajan. Sokeria löytyy 9 grammaa litrassa.

Jääden todella kauas talon Extra Brutin kivuliaasta askeettisuudesta tämä viini on erittäin miellyttävä ja helposti lähestyttävä, ollen kuitenkin myös ruokaystävällinen. Ottaen huomioon kuinka neutraalin makuisia kuplattomat priè blancit ovat, yllätyin suuresti viinin kypsästä ja ilmeisestä hedelmästä. Se muistuttaa itse asiassa jonkinmoista samppanjan ja proseccon sekoitusta, omaten ensimmäisen rakenteen ja miellyttävän hillityllä tasolla jälkimmäisen hedelmäisyyden ja lievän makeuden tunteen. Mitään syvällistä tai hienostunutta tässä viinissä ei ole, mutta kohtuullisen hyvärakenteisena ja raikkaana se toimi oikein mainiosti blinien kanssa, antaen ansaitusti pääroolin ruualle. Ottaen huomioon kuriositeettiaspektin on viinin 12 euron hinta tilan putiikissa ihan siedettävä.

2012 Weingut Max Ferd. Richter Veldenzer Elisenberg Riesling Kabinett

2012 Weingut Max Ferd. Richter Veldenzer Elisenberg Riesling Kabinett

Ruokailun jälkeen oli aiheellista kaataa laseihin lisää täytettä, olihan luvassa itsenäisyyspäivän pakollinen perinne eli linnanjuhlien väijyminen. Max Ferd. Richterin viinitila ei ole itselleni tuttu, mutta huvituin silmäillessäni talon nettisivuja: oikeassa yläkulmassa logon yläpuolella lukee ”100 % Riesling. Since 1680”, mutta Philosophy-osio kertoo 5 % talon viljelyksistä olevan Pinot Blancia.

60 per cent of the time, it works…every time.

Viinillä on joka tapauksessa hunajainen sweet’n’sour-henkinen tuoksu, josta irtoaa omenaa, persikankiveä sekä piikiveä. Ei niin valloittavan vangitseva kuin monesti moselilaisilla, mutta ihan jeppiskamaa silti kaikki tyynni.

Suutuntumaltaan viini on yllättävän (lue: epätoivottavan) pehmeä, varustettuna reilulla annoksella harmitonta, simppelillä tavalla miellyttävää hedelmää. Tyylikäs mineraalinen runko on havaittavissa, mutta ei tarpeeksi selkeästi framilla. Viini ei ole erityisen konsentroitunut eikä kovin makea, omaten vielä kuivemman jälkimaun, joka ei kuitenkaan ole toivottavan leikkaava. Ihan mielellään tätä litkii, mutta toivomuslistalla olisi reippaasti isompi määrä eloisuutta sekä rakennetta. Aika perustason kabinett, jota ei ole hinnalla pilattu, mutta toisaalta muutamalla lisäeurolla saa jo nektaritason viinejä samassa kategoriassa. Toivottavasti ei anna kattavaa kuvaa talon kompetenssista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s