Road trip 2013 – Valle d’Aosta

IMG_4751Onnistuneen joskin lyhyen Piemonten visiitin jälkeen oli suuntana pohjoinen ja Aostan laakso. Tämä ennestään pitkälti tuntematon alue houkutteli jonkinlaisena Alppien lintukotona, paikkana jossa voisi parin päivän ajan rehellisesti chillata ja nauttia upeista maisemista. Ennakko-odotukset tulivat toteen sikäli, että vaikka laakson keskellä on ihan kohtuullisen kokoinen Aostan kaupunki ja alueella toki myös tehdään viinejä, pääosin kevyitä punaisia sellaisia (btw Italian pienin viinialue hehtaareiltaan ja tuotantomääriltään), on paikan viehätys ehdottomasti sen sijainnissa. Otti valokuvan sitten mihin tahansa suuntaan, näkyvät taustalla aina jyrkästi nousevat vuoret.

IMG_4706

IMG_4705

IMG_4703

IMG_4702

IMG_4699

IMG_4697

Aosta on kohtuullisen kokoinen, eläväinen kaupunki, muttei selkeästikään mikään viiniturismin tyyssija. Putiikkeja ja ravintoloita (mm. Swedish Brasserie Björk) löytyy varmasti moneen makuun, mutta lounaan jälkeen alkoi veri nopeasti vetää luonnon pariin.

Lo Teisson

Olimme bonganneet läheisestä Polleinin kylästä briljantin majataloasumuksen. Tämä äidin ja tyttären pyörittämä paikka tarjosi noin yleisesti mahtavan hintalaatusuhteen lisäksi todella lämminhenkisen ja sympaattisen vastaanoton. Nähdessään meidän kantavan aiemmin reissulla hankittuja viinilaatikoita pois nopeasti kuumenevasta autosta tarjosi paikan omistaja samantien talon viinikellaria käyttöömme ja myöhemmin saimme todella kattavasti tietoa ja materiaalia Aostan laakson nähtävyyksistä ja ulkoilumahdollisuuksista. Myös maalaisromanttinen huoneemme oli todella tilava ja siisti. Ainoana miinuksena Polleinin kylästä on hiukan matkaa Aostan kaupungin ravintolatarjonnan pariin, mutta muuten en voi kuin suositella tätä majataloa alueella matkaaville.

IMG_4724

IMG_4712

IMG_4711

IMG_4709

Kovin viinipainoitteinen ei Aostan laakson visiittimme ollut, harmi kenties, mutta Morgex’n kylässä tuli vastaan paikallisen viiniosuuskunnan La Cave du Vin Blanc de Morgex et de La Sallen maisteluhuone, jossa toki oli pakko vierailla. Lafka oli monella tapaa vaikkapa jonkin alsacelaisen tilan täydellinen vastakohta: talon jokaisen viinin raaka-aineena toimii paikallinen rypälelajike Prié Blanc. Tuotanto jakautuu neljän valkoviinin, kolmen skumpan sekä viimeisenä ja oudoimpana yhden Vin de Glacen eli jääviinin kesken. Viimeksi mainittu on melkoinen friikki: 14-prosenttinen oksidoitunut, mausteisen pähkinäinen makea viini, jota talo suosittelee sinihomejuuston ja suolatun suklaan seuraksi. Oma reaktioni maistettuani viiniä oli jotakuinkin lajia ’antaa kaikkien kukkien kukkia’…

Valkoviinit ovat hapokkaita ja toinen toistaan mineraalisimpia ja puhdaspiirteisempia vuoristoviinejä, jotka miellyttävät omalla epäkosiskelevalla tavallaan. Skumpat valmistetaan perinteisellä metodilla ja niitä hiivakypsytellään 12 kuukaudesta ylöspäin. Nyrpistän harvoin nenääni Extra Brut -kuohuville, mutta tämän talon versio oli jopa omaan makuuni liian brutaali. Perus-Brut sen sijaan miellytti siinä määrin, että nappasin yhden pullon mukaani, kuten myös yhden pullon talon valikoiduista rypäleistä tehtyä valkkaria. Kyllä hyvähappoisille ja puhtaanmakuisille viineille aina käyttöä löytyy.

Köynnöskuvista käy ilmi alueelle tyypillinen ”low pergola”-kasvumenetelmä, jonka tarkoituksena on suojata köynnöksiä kylmiltä tuulilta ja hallalta, sekä auttaa hyödyntämään maksimaalisesti maan päiväsaikaan keräämä lämpö. Mielenkiintoisena faktana Morgex’n ja La Sallen muodostama viinialue on yksi harvoja viinikirvalta välttyneitä paikkoja Euroopassa, kiitos paikallisen ilmaston, joka suojaa köynnöksiä tuholaisilta ja taudeilta. Täten tarhoilla ei juurikaan ole tarvetta suihkutella torjunta-aineita.

IMG_4732

Ensimmäisen päivän ilta Aostassa alkoi lähestyä palatessamme maisemareittiä Morgex’sta. Opimme Polleinissa lähellä majataloamme sijaitsevan illallista tarjoavan agriturismon, jonka pitäisi tarjota kattava katsaus perinteiseen paikalliseen maalaisruokaan. Paikkaa vastapäätä laidunsi aivan kiinni autotiessä ylläolevan kuvan veijari, jota ei tehnyt mieli liiemmin lähteä härnäämään. Huvitukseksemme samalla paikalla oli seuraavana päivänä huomattavasti leppoisampi aasi.

IMG_4734

En väitä, että olisimme olleet täysin kartalla tulevan illallisen suhteen. Tarjolla oli tasan yksi menu, joko yhdellä tai neljällä (alkuruualla) varustettuna. Avokki näki tarpeelliseksi machoilla ja tilata molemmille laajemman version. 26 hintaan kuului kahvi, vesi ja rajaton määrä paikallista karahviviiniä, eli raha ei ikävä kyllä ollut tekijä päätöstä tehdessä. Tarjolla ollut punkku muistutti lähinnä huokeaa kottaraista, eli ihan kelpo ruokaviiniä oli ja kyllähän sitä useampi karahvi tulikin tuhottua.

IMG_4736

Kun ylläoleva annos on ensimmäinen neljästä alkuruuasta, tiedät olevasi kusessa. Varsinkin, kun lihat olivat niin hyviä, että näin tarpeelliseksi tyhjentää koko astian viimeistä siivua myöten.

IMG_4738

Onneksi muut alkuruuat olivat kevyempiä ja kasvispainotteisempia. NOT.

IMG_4739

Ja edelleen ollaan alkuruuissa. Jonkinmoista sisälmysmakkaraa lienee lautasella, ja itse asiassa muistelen sen maistuneen aika mainiolta. Tässä kohtaa aloin kuitenkin olla jo pahemman kerran hämärän rajamailla, enkä näköjään hetkellisesti pystynyt nostamaan kameraa pääruokaa varten. Ei sillä, että ruokien visuaalisuus olisi nyt ollut niin ikuistamisen arvoinen juttu tosin.

IMG_4740

Täysin viimeinen niitti. Taisin maistaa yhtä juustoa, jonka jälkeen kykenin juuri ja juuri viittomaan tarjoilijan kertoakseni, että jätämme jälkiruuan tällä kertaa väliin.

IMG_4741

Sen sijaan tämä maistui. Näin hyllyllä rivin pulloja, joista yksi oli paikallinen vahva yrttilikööri. Jos se ei auttaisi ruuansulatusta edistävästi, niin sitten ei mikään. Hauskana yksityiskohtana omistajan ~8-vuotias poika tarjoili minulle lasillisen tätä nektaria, joka itse asiassa tuntui helpottavan olemistani melkoisesti. Digestiiviä ei luonnollisesti noteerattu loppulaskun hinnassa ja paikan mentaliteetista kertoo paljon, että käveltyämme (vyöryttyämme) ulos ravintolan pihasta juoksi omistaja peräämme, mukanaan ”unohtamamme” rahat.

IMG_4729

IMG_4728

IMG_4802

Seuraavana päivänä toteutimme Aostan laakson pakollisen turistiaktiviteetin, eli hyttihissinousun yhdelle laaksoa syleilevistä vuorista. Sopivaksi kohteeksi valikoitui 3300 metriä korkea Rifugo Torino, jonka hissit starttaavat Courmayeur’n kylästä. Suosittu aktiviteetti selkeästi turistien määrän perusteella, mutta emme joutuneet onneksi jonottamaan missään vaiheessa, eli hommat sujuivat mukavan jouhevasti.

IMG_4792

IMG_4789

IMG_4775

Visiitti vuoren päälle oli yksi lomamme ehdottomia huippuhetkiä. Vaikka kanssaturisteja oli paljon, olisi ylös tehnyt mieli jäädä tunneiksi nauttimaan auringonpaisteessa ja vaikuttavista kivimuodostelmista. Todella hieno kokemus kaiken kaikkiaan.

IMG_4773

IMG_4770

IMG_4769

IMG_4768

Tavallisia kaivinkonehommia kolmessa kilometrissä.

IMG_4765

IMG_4764

IMG_4761

Just another day at the office. Ovat parhaillaan pykäämässä uutta, modernimpaa hissijärjestelmää vuorelle.

IMG_4759

IMG_4758

IMG_4755

IMG_4754

IMG_4750

IMG_4803

Tiukan haikkauksen jälkeen oli kohtuullista palkita itsensä pizzalla ja oluella. Massalagerikin maistuu lomalla ja paikan päällä yllättävän hyvältä. Syötyämme päätimme kruisailla hiljakseen fiilistelemään Aostan toista tunnettua ”nähtävyyttä”, Gran Paradiso -luonnonpuistoa.

IMG_4720

Laakson kylät ovat todella viehättäviä hienoine vuoristopalatseineen ja niiden fiilisteleminen läpi ajelemallakin varsin suositeltavaa.IMG_4832

Päädyimme luonnonpuiston laidalla sijaitsevaan Cognen kylään. Maisemat eivät täällä olleet ainakaan aiempaa huonompia; teki mieli lähinnä laskeutua rauhalliseen paikkaan fiilistelemään visuaaleja ja ottamaan lepoa.

IMG_4822

kawerit

IMG_4821

IMG_4817

IMG_4811

Cognesta lähdimme takaisin Polleiniin, jossa nautimme yhden reissun selkeästi huonommista ruuista. Mieleen jäi kuitenkin paikallinen Beaujolais-tyylinen Torrette-punkku, joka maistui ihan mainiosti vaatimattoman pasta-annoksen kanssa.

IMG_4843Seuraavana aamuna oli aika startata kohti Mont Blancin alittavaa tunnelia, mutta sitä ennen asioimme paikallisten tuottajien tuotoksia kattavasti tarjoavassa Pain de Coucou/Cofruits-marketissa. Suuresti gastronomisiin tuliaisiin uskovalle tämä pienehkön hallin kokoinen maatalouskauppa sisältää rutkasti kaikkea syötävää ja juotavaa, mitä Aostan laaksosta saattaa haluta kotiin tuoda, sekä paikallista luonnonkosmetiikkaa ja käsitöitä.

Kaikkien enemmän viinipainotteisten kohteiden keskellä Aosta oli mitä mainoin paikka nauttia kaikesta ei-materialistisesta. Majatalomme pitäjä sanoi saavansa säännöllisesti suomalaisia vieraita, mutta itse en tiedä ketään, joka olisi alueella käynyt, eikä vastaamme tullut täällä ainuttakaan suomalaisturistia. Sen verran paljon Aostan laakso kuitenkin meille tarjosi, että en epäröi suositella sitä kenellekään hienoista maisemista ja ulkoaktiviteeteista ammentaville matkaajille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s