2009 Domäne Wachau Riesling Smaragd Achleiten

2009 Domäne Wachau Riesling Smaragd Achleiten

Juuri nyt mielessä: I’m getting too old for this pikkujoulushit. Onneksi koira sentään onnistui repimään ylös sohvalta raittiiseen ulkoilmaan, jonka johdosta tunnen pystyväni jo joten kuten oksentamaan ilmoille viimeisimmät viinikokemukset.

Domäne Wachau tuottaa yhteensä neljää eri yhden palstan Smaragd-rieslingiä, jotka rinnakkain maisteltuina tarjoavat hienon esimerkin Rieslingin kyvystä ilmentää erilaisia kasvuolosuhteita. Tämä Achleiten-tarhan versio oli jokin aika sitten Alkossa myynnissä varsin kilpailukykyiseen hintaan; tilan kahdenkympin hintalappuun oli lätkäistu ainoastaan viisi euroa lisää. Talon nykylinjasta poiketen tämä jo jonkin verran pulloikää kerännyt versio on suljettu oikealla korkilla.

Jo tuoksun kohdalla Achleiten ottaa pesäeron Domäne Wachaun perustasoisiin, ehdottoman laadukkaisiin, mutta kuitenkin selkeän hedelmävetoisiin rieslingeihin. Aromeja leimaa selkeän myskinen ja mantelinen olemus. Sitrushedelmä on toki Rieslingille tyypillinen aromi, mutta tässä kohtaa se tuntuu jotenkin eriskummalliselta, aivan kuin se olisi kotoisin sitrushedelmän tuoksuisesta voidepurkista, enkä edes tarkoita tätä mitenkään negatiivisessa mielessä. Kuivaa aprikoosia, mausteita ja savua sekä hiukan petrolia on myös löydettävissä tästä voimakkaasta ja moniulotteisesta, kenties jopa eriskummallisen luonteikkaasta tuoksusta. Puskista tuli, mutta en voi olla pitämättä.

Suutuntuma tuntuu aluksi yllättävänkin öljyiseltä, kunnes hapokkuus ikään kuin hiljakseen vyöryy esiin ja johtaa määrätietoisesti kohti kuivaa, puhdasta lopetusta. Makuprofiili tuo mieleen Neuburgerin ollen melko tuntuvalla tavalla mantelinen ja ei kovinkaan hedelmävetoinen. Siltikin sitruksen ja omenan vivahteita on löydettävissä, puhdasta kivisyyttä myös. Maku on kuiva, mutta lempeä ja sopusuhtainen. Ensimmäinen reaktioni viinin maun hienovaraiseen ilmaisuun oli jotakuinkin ”tässäkö tämä nyt oli?”, mutta viini tuntui paranevan hetki hetkeltä ja voitti ennen pitkää puolelleen. Parhaimmillaan se oli ruokapöydässä paistetun luomulohen ja hollandaisen kylkiäisenä. Monesti todetaan hollandaisen saavan viinin maistumaan (negatiivisessa mielessä) metalliselta, mutta jostain syystä koin tässäkin kombossa ilmestyneen kevyen metallisuuden vain positiivisena piirteenä.

Talon tyylille uskollisena tämäkin risukka onnistuu olemaan voimakas olematta raskas tai kömpelö. Onpa sen tekstuurissa jopa hiukan ilmavuuttakin. Tummanpuhuva maku on epätyypillinen, tavallaan hiukan epämukavuusalueen puolella, mutta kenties juuri sen takia loppupeleissä nautinkin Achleitenistä niin kovasti. Siinä missä monet kuivat risukat tuovat rapsakalla hapokkuudellaan ja kirpeällä hedelmällään veden kielelle ja pakottavat tarttumaan lasiin nopeasti uudelleen, tarjoaa tämä viini enemmän pureskeltavaa monessa mielessä ja jokaisen suullisen jälkeen on oudolla tapaa tyytyväinen olo. Todella laadukas ja mielenkiintoinen viini hyvään hintaan massiiviselta tuottajalta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s