Road trip 2013 – Piemonte!

IMG_4688

Como-järveltä lähtiessämme iskettiin navigaattoriin kohteeksi jokaisen nebbiolo-fanin mekka, Piemonte. Taaskaan siirtyminen ei sujunut tuskitta, Milanon tietyöhelvetin läpi selviäminen vaati useita hikikarpaloita ja ärräpäitä, mutta ennen pitkää alkoi maastokumpuilla ja tiesimme määränpään olevan lähellä.

IMG_4619

Luvassa oli yöpyminen baroloviineistään tutulla Rivetton tilalla. Voisi kuvitella, että olisin varta vasten pyrkinyt järjestämään majoituksen, joka yhdistää tarpeen ja kiinnostuksen kohteen, mutta Rivetto itse asiassa oli ensimmäinen silmiemme eteen osunut, hyvin tarpeisiimme vastaava yösija Booking.comissa. Oli tietysti mahtava bonus halvan hinnan ja hyvän sijainnin päälle, että myös viinien maistelun pystyi lisäämään samaan syssyyn.

IMG_4603

Postiosoitteen osalta Rivetton tila kuuluu läheisen, erittäin uneliaan Sinion kylän piiriin, mutta maantieteellisesti se on aika lailla yhtä lähellä viineistään tunnettua Serralunga d’Alban kylää. Harmillista siinä mielessä, että saavuimme hyvissä ajoin juuri Sinioon tarkoituksenamme lounastaa, mutta kylässä ei ollut ainuttakaan avointa ravintolaa yhden aikaan päivällä. Rivetton porukoilla ei onneksi ollut kiire, joten onnistuimme siirtämään sovittua maistelua myöhemmäksi ja heidän vinkistään suunnistimme Serralungaan lounaalle.

IMG_4611

Tämä kuvassa näkyvä, aikoinaan paikalliselle kreiville kuulunut rakennus on kaikki, mitä maatilkulla sijaitsi sen siirtyessä Rivetton suvun pariin.

IMG_4609

IMG_4610

Viinien valmistus tapahtuu melko lailla minkä tahansa modernin tuottajan tapaan, mutta uudella tammella tila ei liikaa mässäile, mikä on tietysti vain hyvä asia.

IMG_4613

Maistelimme läpi tilan tarjonnan, joka käsittää kolme Barberaa, kolme Baroloa, négociant-Barbarescon, Langhe Nebbiolon, nègociant-Moscato d’Astin sekä Barolo Chinaton. Viinit ovat hyvin tehtyjä kaikki tyynni, mutta nebbiolot tietysti pääasiallisia mielenkiinnon kohteita. Ehdoton helmi on uudehko single vineyard -tuote Briccolina, joka hurmaa hiljaisella voimallaan, puhtaan intensiivisellä hedelmällään ja jo nyt yllättävän silkkisellä tekstuurilla, mutta 98 euron hintalappu jättää kylmäksi. Muista nebbioloista sen sijaan hankin Barolot mallia Serralunga ja ’Leon Riseva’ kaappiin nukkumaan pitkää unta, sekä Ce Vanin Barbarescon korkattavaksi todennäköisesti melko läheisessä tulevaisuudessa.

Untitled

IMG_4612

Vierailijoiden vastaanottamisesta huolehtii perheen kypsään ikään ehtinyt koira Tomi. Nimi on kuulemma sattumaa, minkäänlaisesta Suomi-vaikutteesta ei ole kyse.

IMG_4620

IMG_4621

IMG_4622

Viinitarhakuvia ei voi ikinä olla liikaa!

IMG_4618

Huoneemme terassilta aukeava maisema. Ei huono diili 85 eurolla.

IMG_4629

Rivetton PR-pomon tiedusteltua illallissuunnitelmistamme kerroin haluavani tryffeliä lautaselle, jolloin tämä äärimmäisen mukava naisihminen vaikutti ottavan ykkösprioriteetikseen hankkia meille pöytävaraus johonkin ravintolaan, jossa toiveeni toteutuisi. Vähintään 15 minuutin puhelinrumban jäljiltä varaus oli lopulta tehty La Morrassa sijaitsevaan raflaan. Päätimme saapua paikalle hyvissä ajoin ja tutustua tähän tunnettuun viinikaupunkiin, jonka ensimmäinen rakennus toi mieleen vanhan kunnon Olarin.

IMG_4640

Visuaalien ihastelu jäi nopeasti tauolle, kun eteen ilmestyi houkuttelevan näköinen putiikki.

IMG_4635

Ulkopuolelta viattoman näköinen kauppa kätki sisälleen kenties sairaimman kokoelman arvoviinejä, jota olen koskaan päässyt todistamaan. Tarvetta Clos du Mesnil -vertikaalille? Täältä löytyy.

IMG_4637

IMG_4638

IMG_4639

Onhan se hieman nöyrää räpsiä kuvia pulloista viinikaupassa, mutta tämä tarjonta laittoi vain niin pahasti polvet tutisemaan, että näin parhaakseni ikuistaa näkymiä.

IMG_4641

IMG_4644

IMG_4649

IMG_4655

IMG_4658

IMG_4661

La Morra on viehättävä kaupunki hienolla sijainnilla yli 500 metrin korkeudessa. Kuuleman mukaan viinituristeille huomattavasti kiinnostavasti kuin vaikkapa tunnetumpi ja turistisempi Alba, mutta mene ja tiedä. Bongasimme raitilta seinän, johon oli kiinnitetty yleisön nähtäväksi monien alueen yrittäjien kuvat. Olipa seinälle päässyt myös illallisravintolamme pyörittäjä.

IMG_4672

IMG_4673

Ristorante Bovio sijaitsee timanttisella paikalla keskellä mäkeä, jota pitkin La Morraan ajetaan. Saapuessamme parkkipaikka oli tyhjä kuin pankkitilini tämän matkan jäljiltä, mutta pikkuhiljaa alkoi pihaan saapua saksalaisia laatuautoja iltapukuisine daameineen ja hieman epämuodollisemmin pukeutuneine herrasmiehineen.

IMG_4674

Onni onnessa, että avokki oli kuskina ja emme omanneet tarvetta tehdä ostopäätös satojen nebbioloviinien tarjonnasta. Laseittain oli onneksi tarjolla kohtuullinen määrä alueen vinkkuja, joista itse tulin maistaneeksi Barolot Rocche Costamagna 2007 sekä Bovio Riserva 2003. Jälkimmäisen ollessa vähän kömpelö tammensa kanssa oli ensimmäinen puhdasta Nebbiolo-parhautta, täydellisen juotavissa jo näinkin nuorella iällä, olematta siltikään millään lailla moderni pläjäys. Lienee yleisestikin aika aikaisin juotavissa oleva vuosikerta.

IMG_4675

Bellagion illallismaisema oli kova, La Morra ei jäänyt järkyttävän pahasti jälkeen.

IMG_4679

Ylensöimme matkan aikana moneen kertaan, mutta tämä ei ollut yksi niistä. Päädyimme skippaamaan alkuruuat, emmekä varsinaisesti katuneet jälkeenpäin. Keittiön tervehdyksenä tuli friteerattu kesäkurpitsan kukka. Note to self: mistä tahansa rehusta saa hyvää friteeraamalla.

IMG_4682

Ja sitten se, mitä olin erityisesti odottanut tältä lyhyeltä visiitiltä Piemonteen. Täydellisesti kypsennettyä vasikkaa, mustaa tryffeliä, parmesaania sekä laadukasta aceto balsamicoa. Sanalla sanoen täydellistä. Pääraaka-aineen päälle ei oltu kasattu mitään sattumalta, vaan ”komponentit” pelasivat upeasti yhteen luoden yhden todella herkullisen makukokemuksen. Lisäksi mainitsemisen arvoisena sivussa ilmakuivattuun kinkkuun käärittyä papua.

IMG_4683

Juustolautasta varten tarjoilija johdatti meidät sisälle ravintolaan, missä tehtävänämme oli valita 6-7 juustoa kymmenistä vaihtoehdoista. Melkoista hakuammuntaa, kun ottaa huomioon, että näistä varmaan ainuttakaan ei ole Suomessa saatavilla, paitsi ehkä satunnaisesti Stockan herkussa. Tietämättä mitä juustoja söimme, hyviä olivat ja viinirypälehilloke myös.IMG_4686

Jälkiruoka eli trio piemontelaisia makeita herkkuja pisti vielä paremmaksi kuin juustolautanen. Creme caramel, suklaatryffelipallero sekä jonkinmoinen marenkisuklaapähkinätjsp kakunpalanen olivat toinen toistaan herkullisempia, tryffelipalleron päästessä tiiviydessään ja täyteläisyydessään jopa tasolle syntinen.

Kaiken kaikkiaan illallinen Boviossa jäi reissumme lukuisista ruokailuista kenties parhaaksi. Hienot puitteet upeaa maisemaa myöten, ensiluokkainen ruoka tuoreista paikallisista raaka-aineista ja moitteeton, todella ammattimainen palvelu ovat jo sinänsä verrattain harvinainen kombo, mutta vielä kun ottaa huomioon, että kaikki tämä maksoi selvästi alle satasen, on Bovio pakollinen stoppi jokaiselle Piemontessa matkaavalle.

Sanomattakin selvää, että vuorokausi Piemontessa on viiniharrastajalle absurdin lyhyt aika tutustua alueeseen. Toisaalta koimme saaneemme tässäkin ajassa visiitistä todella paljon irti -kiitos näppärän majoituksemme – ja ainakin onnistuin säästämään roposiani vielä tulevia viinialueita varten.

 

2 thoughts on “Road trip 2013 – Piemonte!

  1. Paljonko piti maksaa Ce Vaninista tilalla? Itse ostin joskus 2010 Riiasta viiniputiikista vk 2006:sen noin 30€:lla. Tykästyin viiniin kovasti.

    • 22 euroa oli eli varsin kohtuullinen hinta niinkin puhdaspiirteisestä ja laadukkaasta nebbiolosta. Tavallaan pidin siitä jopa enemmän kuin talon Barolo Serralungasta, lähinnä feminiinisemmän tyylinsä takia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s