Elisabeth Goutorbe Champagne Cuvée Éclatante

Elisabeth Goutorbe Champagne Cuvée Éclatante

 

Innokkuuteni korkata pullo samppanjaa oli viime viikonloppuna samaa luokkaa kuin pienellä lapsella lauantaina lauantaipussin kanssa, mutta syynä ei ollut pelkästään himo kuplajuomaa kohtaan. Olin nimittäin hiljattain saanut lahjaksi (hienovaraisen vinkkaamisen johdosta) uudet samppanjalasit, joiden testaaminen oli prioriteeteista korkein. Tähän asti olimme vitkutelleet Riedelin Ouverture-sarjan laseilla, jotka ovat sinänsä ihan kevolliset alkumaljatyyliseen kilistelyyn, mutta eivät mielestäni kauhean ihanteelliset viinillisempien kuplajuomien fiilistelyyn.

Nämä lahjalasit – mallia Lehmann Glass Grand Champagne – ovat saaneet kovaa hehkutusta tyyliin ”maailman parhaat samppanjalasit”, mihin on tietysti aina hyvä suhtautua varauksella, mutta lisää uskottavuutta tuo se, että ne on suunniteltu yhteistyössä Reimsin kahden tähden Les Crayères -ravintolan sommelierin kanssa. Päätin ottaa lasien kanssa testiin, jollain tasolla ironisesti, huimat 19.60 € maksaneen samppispullon. Ironiat kuitenkin sikseen, koska +-20 eurolla löytyy Champagnen alueella useita viinejä, jotka pyyhkivät vaivattomasti pöytää Alkon alle 50 euron samppanjoiden tarjonnalla.

Lopputulema oli tällä kertaa se, että olen myyty niin lasien kuin samppanjankin suhteen. Lasi on muotoilultaan kaunis ja toimiva, helppo pitää ja heilutella sekä aikalailla optimaalinen tilavuudeltaan (45 cl). Viinistä oli vaikea löytää juuri mitään tietoa, useimmat haut ohjaavat saman kylän Henri Goutorben – joka saattaa olla Elisabethin isä – suuntaan, mutta varmastikin kyseessä on Pinot Noirin dominoima blendin kun Aÿn kylästä on kyse. Viinillisyyttä ainakin löytyy siinä määrin, että juoma pääsi ehdottomasti oikeuksiinsa tästä lasista nautittuna.

 

 

Lasin ansiota tahi ei, viinin aromit syöksyvät nokkaan voimakkaina ja huumaavan kauniina. Monimuotoisesta aromien kirjosta löytää kypsää omenaa, vähintäänkin yhtä kypsää sitruunaa, mausteita sekä ennen kaikkea todella tuntuvaa mineraalisuutta. Tuoksu on ehdottoman runsaan hedelmäinen ja silti päällimmäisenä siitä jää mieleen sen hyvin suolainen olemus. Jonkin ajan kuluttua tuoksusta voi löytää paahtoleipämäisiä aromeja sekä hentoa kirsikkaisuutta, mutta mineraalisuus pysyy aina hallitsevana piirteenä. Upean puhdas ja vangitseva tuoksu joka tapauksessa viimeiseen pisaraan asti.

Mousse on sanalla sanoen täydellinen: suuntäytteinen, tiheä ja pitkäkestoinen. Ei hyökkäävä, ei liian pehmeä. Makuprofiili on sinänsä juuri sitä mitä odottaisi eli tuoksun mukaista omenaa, kirpeää sitrusta, mineraaleja ja paahtoleipää, mutta todella puhtaassa ja tasapainoisessa muodossa. Suutuntuma on runsas, mutta ihailtavan fokusoitunut ja hyvän happorakenteen tukema. Makeutta ei ole havaittavissa lainkaan. Hurjan viipyilevä jälkimaku on kuiva ja hiukan bitterinen, muttei lainkaan ärhäkkä. Sekoitteessa on pakko olla mukana melkoisen korkealaatuista Chardonnayta, sillä viinillä on niin kaunis vaalean hedelmän väritteinen maku, jonka alla tuntuu Pinot Noirille tyypillinen hyvin viinimäinen runko, mutta joka ei ikinä päästä Pinot Noirin tyypillistä punaista hedelmää esiin.

Elämme tällä hetkellä niitä aikoja, jolloin vuosikerraton samppanja voi hyvinkin pohjautua vuosikertaan 2008, mikä tarkoittaa että löytöjä on tehtävissä kaikkialla, mutta vailla parempaa tietoa tuomitsen Elisabeth Goutorbe Cuvée Éclatanten kuuluvaksi vakiosamppanjoiden eliittiin. Se tuo veden kielelle, sillä on hurja dokabiliteetti ja se toimii todella hyvin ruokapöydässä, eli toisin sanoen siitä ei löydy mitään valittamisen aihetta. Tyylillisesti Bollinger on aika lähellä, mutta jää kyllä omissa kirjoissani tälle kakkoseksi. Kenties Gaston Chiquet on samassa tyylissä samalla viivalla, mutta muita haastajia on vaikea löytää.

En sano, että kaikki viljelijäsamppanjat ovat mielettömiä löytöjä, mutta parhaimmillaan – kuten tässä tapauksessa – ne tarjoavat tajunnanräjäyttävää, absoluuttista hintalaatusuhdetta.

 

IMG_5464

 

Tämä poskettoman laadukas halpissamppis tuli nautittua Carrefourin ankankoipiconfitin kera, eikä yhdistelmä rehellisesti sanottuna ollut lainkaan huono, päinvastoin. Ruuastahan ei rasvaa varsinaisesti puutu ja samppanja tunnetusti pelaa hyvin rasvaisten ruokien kanssa, joten sinänsä tässä ei mitään uutta ja mullistavaa keksitty, mutta tätä ennen ehkä punaviini olisi tuntunut loogisemmalta valinnalta ruuan kumppaniksi. Kontrastina hyvin samanlaiseen Stockmannilla myytävään, muistaakseni lähemmäksi 30 euroa maksavaan Rougie-merkkiseen confit-purkkiin tämä versiolla oli hintaa huimat 8 euroa, mikä tekee herkusta jo todellista arkimättöä, etenkin ottaen huomioon helpon ”kypsennyksen”. Toisin sanoen seuraavalla keskieuroopan matkalla pitää hankkia lisää tätä rasvaista nautintoa.

2 thoughts on “Elisabeth Goutorbe Champagne Cuvée Éclatante

  1. Lasit! Whoop! Viljelijäsamppis, hyvä sellainen! Whoop whoop! Niskaan vielä ankkaconfit! Huh! Mieletöntä. Halvalla voi saada hyvää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s