2011 Domaine Vacheron Sancerre

2011 Domaine Vacheron Sancerre

 

On aina yhtä mielenkiintoista päästä maistamaan eri viinialueiden eliittituottajien keitoksia. Läheskään aina ei kuitenkaan lopputulema ole sellainen, että voisin samoin tein allekirjoittaa tuottajan statuksen. Monasti fiilikset ovat luokkaa ”kenties tämä vaatii lisää aikaa” tai ”hyvin tehty viini, muttei minun juttuni/mitenkään spesiaali tuotos”.

Vacheron on yksi niistä nimistä, jotka useimmiten lasketaan kuuluvaksi Sancerren tuottajien kermaan, muiden ollessa ainakin Vatan ja Cotat. Kyseessä on perinteikäs tila, joka kuitenkin ratsastaa kehityksen aallonharjalla siinä mielessä, että sen 40 hehtaarin alan viinituotanto on biodynaamisesti sertifioitua aina vuodesta 2005 lähtien.

Sancerren maa-ala koostuu kolmesta eri maaperätyypistä. Eri terroirit tuovat oman leimansa viiniin, mutta oman kokemukseni mukaan Sancerren valkoisten viinien makuprofiili mukailee aika lailla samaa kaavaa, pl. tammitetut versiot. Valkoherukka, erinäiset vihreät lehtiaromit sekä mineraalisuuden/kivisyyden eri ilmentymät ovat lähestulkoon aina läsnä, joten erot viinien välillä syntyvät eri osien välisestä tasapainosta, makujen puhtaudesta sekä rakenteesta. Uuden maailman tapaan myös Sancerressa käytetään teollisia hiivakantoja, jolloin kissanpissa voi nostaa päätään.

 

IMG_5369

 

Domaine Vacheronin Sancerre edustaa sitä sancerreviinien tyyliä, joka onnistuu olemaan hyvin lajikeystävällinen ja samalla valovuosien päässä karikatyyrimäisestä. Valkoherukka, greippi, piikivi ja hento savuisuus ovat kaikki havaittavissa tuoksussa, mutta niin elegantilla tavalla, että viinin tietää samantien olevan tosissaan.

Paletilla viini on raikas ja fokusoitunut, ja vähintäänkin yhtä tyypillinen aromeiltaan kuin tuoksunkin osalta. Olemus on varsin herkkä, mutta silti todella määrätietoinen ja täsmällinen. Lajike on samanlainen itsestäänselvyys kuin jonkin Mud Housen kohdalla, mutta kaikenlainen ylikypsä hedelmä saati makeuden tunne on kateissa ja vastaavasti myöskään raa’an vihreää hedelmää ei viinistä löydy. Itse asiassa tämä ei edes maistu millään tapaa kirpeältä, kuten jotkin sinänsä laadukkaat Loiren SB:t, vaan maku jatkuu täydellisen puhtaana, tasapainoisena ja harmonisena alusta hamaan loppuun.

Hiukan umamimaista suolaisuutta on tarjolla, mutta yllättäen viini ei tunnu lainkaan haastavalta. Hapokkuus on – vähemmän yllättäen – täydellisesti muuhun kokonaisuuteen istuva ja jälkimaku tuo pahemman kerran veden kielelle. Toistan itseäni (kuten joka toisessa lauseessa kirjoittaessani Sauvignon blancista), mutta viinin ja jauhoissa pyöritellyn, voissa paistetun ahvenen välinen liitto oli tälläkin kertaa jotain todella kaunista.

Kiteytettynä tässä viinissä on kaikkea sitä samaa, mitä melkeinpä jokaisessa Loiren SB:ssä, mutta vähän paremmin tehtynä ja vähemmän ilmiselvässä muodossa. Tässä on uusi benchmark, johon tulen vertaamaan kaikkia tulevia saman lajikkeen edustajia. Siinä missä suurin osa lajikkeen tuotannosta on massoja kosiskelevaa, laskelmoitua kulutustavaraa, on Vacheronin versio silkkaa fine diningia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s