Doyard Champagne Cuvée Vendémiaire Brut

Doyard Champagne Cuvée Vendémiaire Brut

Kulunut viikko ja risat on ollut hektistä aikaa, blogin kirjoittamiseen ei juuri ole ehtinyt taipumaan, mutta viinipullojen korkkeja sentään on tullut poksauteltua. Edeltävänä viikonloppuna teki taas hurjasti mieli sushia, eli homma oli viinin osalta aikalailla selvä.

Tämänkertaisen samppiksen rypäleet tulevat tarhoilta, jotka muodostavat jonkinmoisen Côte des Blancs who’s who -listan. Eli nuoremmille lukijoille: Le Mesnil-sur-Oger, Oger, Cramant, Avize ja Vertus. Tämän jälkeen informaatiota on heikosti saatavilla, mutta blendin kerrotaan sisältävän kolmen vuosikerran satoa ja osa on kypsynyt tammessa. Tarjolla olisi ollut samasta viinistä samaan hintaan myös Extra Brut, mutta jonkun sortin aivopierun seurauksena päädyin tähän makeampaan versioon, jonka ei kuitenkaan pitäisi olla merkittävästi makeampi.

Tuoksu on lajilleen tyypillinen, kehittynyt ja houkutteleva: framilta löytyy pullataikinaa, vaniljaa, tryffeliä ja murskattua kiveä, hedelmäisten aromien kuten omenan soittaessa triangelia taustalla. Aromit ovat puhtaita ja niissä on syvyyttä, tehden vannoutuneen BdB-fanin olon samoin tein kotoisaksi.

Suhteellisen tiivis, mutta kovin runsas ja pehmeä mousse kestää melko pitkään, paljastaen sitten huomattavan taikinaisen ja maanläheisen makumaailman. Samaa epähedelmäistä linjaa jatkaa loppuvaiheilla voimistuva mausteisuus, joka kieltämättä sopii kokonaisuuteen varsin hyvin. Yllättäen hapokkuus ei ole kovin korkealla tasolla, mikä ei ole katastrofi, koska viini ei ole kovinkaan raskasta osastoa. Taaskaan ei ole kyse siitä, että hedelmää puuttuisi, makua vaan dominoivat täysin muut seikat. Varsinaista makeuden tuntua ei ole, joskin voisin silti kuvitella homman futaavan vähintään yhtä hyvin pienemmällä dosagella.

Aika epätyypillistä meininkiä on siis kategoriassaan tarjolla – yleensähän avainsanat ovat rapsakka hapokkuus, alleviivattu mineraalisuus ja raikas hedelmä – ja on helppo päätellä tammikypsytyksen muokanneen tätä viiniä merkittävästi. Näillä spekseillä voisi epäillä ruokaparituksen epäonnistuneen, mutta etenkin hyvin viilennettynä homma kuitenkin pelitti sushin kanssa hyvin ja viiniä ei tarvinnut tuhota pelkästään jälkiruokana. Itse asiassa uusi nigirituttavuus (kevyesti grillattua kampasimpukkaa, ruohosipulia, valkosipulimajoneesia, yakitori-kastiketta) muodosti jopa päräyttävän hienon liiton tämän viinin kanssa, kastikkeen ja viinin löytäessä rutkasti yhtäläisyyksiä toisistaan.

Suomen oloissa hinnasta ei sopisi valittaa, Hautvillersin 26 € on taasen aika neutraalilla tasolla. Omaan makuun iskee paremmin tässä lajissa joku Diebolt-Vallois tai Larmandier-Bernier, olisin pärjännyt ilman tammen läsnäoloa mainiosti, mutta hyvin tehty viinihän tämä loppupeleissä on. Sama pullo tuli bongattua muiden kiinnostavien vinkkujen rinnalla Viking Linen à la carte -ravintolan viinikaapista, vieläpä muistaakseni euron verran halvemmalla hinnalla, eli pitää nostaa hattua Viikkarille (ja Avellanille), että ovat oikeasti panostaneet viime aikoina valikoimansa kehittämiseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s