2011 Yves Leccia Cuvée YL Blanc C281

2011 Domaine d'E Croce (Yves Leccia) Vin de Pays de l'Île de Beauté Cuvée YL Blanc C281

 

Epernayn ja ympäristön mahtavissa viiniliikkeissä asioidessa tuli koettua jos jonkinmoinen oivallus: erityisesti pieniä tuottajia edustavissa kaupoissa asioidessa ei kannata tehdä liian suppeaa ostoslistaa, koska todennäköisesti puolet listan viineistä on myyty loppuun. Pettymysten sarja alkoi Hautvillersin Cave des Filles -kaupassa tiedustellessani Agrapartin samppanjoita ja toistui moneen otteeseen samassa ja muissa putiikeissa. Toisaalta kertaalleen myös lykästi tässä kyseisessä kaupassa, koska tytsyt olivat juuri saaneet pari laatikollista Vilmartia, joten pelkkää alakuloa ei asiointini sisältänyt.

Eioota tarjottaessa oli tehtävä nopeita ratkaisuja korvaavien pullojen suhteen. Loiren Chenin blancit ovat aivan liian harvoin vastaan asteleva ilmiö ja myös nyt jäin ilman toivomiani Chidainen ja Morgat’n viinejä. Itkiessäni asiasta Epernayn 520:ssa sain yllättävän suosituksen vieressä viinejään maistattavalta François Diligent -samppisbrändin edustajalta Boris Politilta, kenestä kenties lisää tulevissa postauksissa. Olin tietoinen, että Korsikan viinit ovat alkaneet saada mainetta maailmalla (=jenkeissä), mutta ilman ehdotonta suositusta tuskin olisin tarttunut korsikalaiseen kuivaan Muscat-vinkkuun, vaikka kyseessä nyt olikin se ainoa tuottaja, jonka saarelta tiedän.

Viinillä on lasissa varsin eläväinen olemus. Lasin noustessa lähemmäs nassua ilmoille nousee äärimmäisen kaunis, parfyymisen kukkainen tuoksu. Pelkästä kukkaishajuvedestä ei kuitenkaan ole kyse, vaan seasta löytyy selkeitä, puhtaita litsiluumun, kvittenin ja murskattujen simpukoiden vivahteita. En tiedä mitä korsikalaiselta muscat’lta tulisi odottaa, mutta mitään näin raikasta en todellakaan osannut ennakoida.

Suutuntumaltaan viini kuitenkin on kenties odotetun runsas, mutta myös hyvin ryhdikäs ja tasapainoinen. Mitään ujoa ei tässä viinissä ole, mutta kaikki makuvivahteet soivat hyvin kirkkaina ja puhtaina. Makumaailma jokseenkin mukailee tuoksua, mutta selkein elementti siinä on tuntuva umamimaisuus. Vaikka viini ei sinänsä kokonaisuutena ole kevyt, keventyy se huomattavasti loppua kohti mentäessä, muuttuen samalla entistä suolaisemmaksi.

Seuraavan päivän iltaan mentäessä viini on muuttunut, muttei ainakaan huonompaan suuntaan. Tuoksu on muuttunut hillitymmäksi, tuoden esiin yrttisiä, heinämäisiä ja piikivimäisiä aromeja. Hedelmää ja kukkaa löytyy yhä, mutta viimeinenkin makeuden ripe on kadonnut. Maku ei ole muuttunut yhtä radikaalisti – toisaalta se ei alunperinkään ollut makea tai järisyttävän hedelmäinen – mutta dokabiliteetti on kenties eilistäkin korkeampi.

Kaiken kaikkiaan viini on toisena päivänä avaamisesta entistäkin mielenkiintoisempi, tuoden esiin rutkasti piirteitä, joita olen tottunut löytämään monista lempivalkkareistani, erityisesti kuivasta Rieslingistä, Chablis’sta sekä Loiren Sauvignon blancista. Itävallan muskatellerit ovat mainioita aperitiiveja/terassiviinejä ja Alsacen kuivat muscat’t satunnaisesti kiinnostavia terroir’n tulkitsijoita, mutta tämä on ylivoimaisesti mielenkiintoisin kuiva versio tästä lajikkeesta, jota olen maistanut. Ensimmäistä kertaa koen kuivan muscat’n viininä, jonka hankkimisen eteen kannattaa nähdä vaivaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s