Reissufiilistelyä – Alsace

Tulevia seikkailuja kärsimättömänä odotellessa muistin kovalevyn sisältävän jonkin määrän kuvia aiemmilta matkoilta Euroopan viinialueilla. Koska juuri nyt ei ole oikein mitään kirjoitettavaa hiljattain maistelluista viineistä, päätin puskea ilmoille pienoista kuvapostausta Alsacen ja Rheingaun visiiteistä. Ensiksi on vuorossa Alsace.

IMG_2425

Ennen Alsacea tuli vietettyä yö Nancyn kaupungissa. En halua tuomita kaupunkia näin lyhyen visiitin takia, mutta vaikutti joka tapauksessa aika paskalta paikalta. Toki kaupungissa on hieno keskusaukio, rakennuttajansa mukaan nimetty Place Stanislas, mutta muu arkkitehtuuri on suhteellisen karua ja kaduilla norkoili jonkin verran laitapuolen kulkijoita tolupussien kera.

IMG_2429

IMG_2471

Sen sijaan kaupungin laidalla on ilmainen eläinpuisto, missä tuli dallailtua hyvä tovi. Ja eläinkuvathan toimivat aina.

IMG_2476

IMG_2540

Mutta sitten asiaan. Riquewihr on Alsacen kylistä kenties tunnetuin ja ehdottomasti ”turistisin”, mutta pakollinen kohde se kuitenkin lienee yhtä kaikki. Visuaalisesti kylä on juuri sitä mitä Alsacesta kuvittelee, eli täynnä keskiaikaisia tai siltä vaikuttavia kivesta ja puusta kasattuja taloja. Itseäni ei turistien määrä juuri haitannut, koska yleisviba paikassa ei ole lainkaan turistirysämäinen.

IMG_2519

Kylää ympäröi suurelta osin viinitarhat (ja etäämpänä sivuavat Vosgees-vuoret). Kuvassa Schoenenbourgin Grand Cru -tarha.

IMG_2495

Pienempiruokainen perhe pärjäisi vaivatta tällä määrällä ruokaa, mutta kyseessä oli kuitenkin yhden hengen annos, osana kolmen ruokalajin lounasmenua. Kuva ei täysin tee oikeutta jättimäiselle määrälle hapankaalia muiden ainesosien alla. Menu (tämä+pala sipulipiirakkaa+pala marjapiirakkaa) irtosi 12 eurolla ja pullo Alkostakin tuttua Dopff au Moulin Cuvée Europe Rieslingiä 17 eurolla, eli Champagnen raskaiden menoerien jälkeen oli vaihteeksi luvassa huokeampaa matkantekoa.

IMG_2545

IMG_2535

IMG_2546

IMG_2567

Riquewihr on täynnä paikallisten tuottajien maisteluhuoneita. Hugel on tuottajista tunnetuin ja täten tuntuvasti keskivertoa kalliimpi – monessa muussa paikassa Grand Cru -viinienkään hinnat eivät ylitä 15 euroa – mutta myös tässä tuvassa sai maistella ilmaiseksi läpi todella ison skaalan viinejä. Tupa kuin tupa, ovista lappasi jatkuvasti ulos tusinaturistia viinilaatikot kainaloissa.

ehrhjer

Alsacen ainoa varsinainen viinitilavisiitti suuntautui Riquewihrin viereisen Beblenheimin kylän tuottajalle nimeltä Bott Geyl. Biodynaamista tavaraa tuottava perheomisteinen lafka on tullut noteerattua blogissa jo useampaan kertaan, mutta mainitaan nyt vielä, että talon lähes koko tuotannon (pl. SGN-viinit) kattanut maistelu vakuutti todella kovin. Vaikuttavimmat – tosin eivät välttämättä parhaimmat – viinit olivat Grand Cru -tason Gewurztraminer- ja Pinot Gris-pullotteita. Näistä erityisesti Pinot Gris Sonnenglanz on todella hieno viini, jonka korkkaamista olen jo tovin harkinnut. Rieslingeistä Mandelberg oli helposti lähestyttävin, mutta teräksiset Schoenenbourg ja erityisesti Schlossberg sisälsivät massiivisen potentiaalin, ollen kuitenkin melko sadistisia tapauksia tällä erää.

IMG_2586

Ah, Colmar. Keskellä Alsacea sijaitseva kaupunki ei houkuttele räpsimään kuvia kylien tapaan, mutta todella viihtyisä paikka se silti on. Viinitalojen sijaan kaupungistä löytyy iso määrä paikallisia herkkuja (lue: hanhenmaksaa), viinejä ja muita tuotoksia myyviä putiikkeja. Colmarista onkin hyvä hankkia viinejä sellaisilta tuottajilta, joiden luo voisi olla hankalampaa päästä vierailulle. Tämä on osaltani lähinnä jälkiviisautta; sydämeni itkee kauppoihin jääneiden Zind-Humbrechtin, Boxlerin ja Ostertagin viinien perään. Puhumattakaan muiden alueiden pienten huipputuottajien viineistä, joita parissakin putiikissa tuli kiitettävästi vastaan.

IMG_2588

Se kuuluisa keltaluumu kerrankin kiinteässä muodossa. Violetti sisustus olisi jo asiasta voinut vinkata, mutta ymmärsimme astuneemme homoravintolaan vasta tarjoilijan tanssahdeltua paikalle tiukissa shortseissaan. Mikäs siinä, safka oli hyvää, palvelu pelasi ja lafka oli ilmeisen heteroystävällinen.

IMG_2603

IMG_2602

Tovi siinä meni, mutta ennen pitkää löysin edestäni yhden Ranskan kiistellymmistä vientituotteista. Kyytipoikana oli joko Pinot Gris’tä tai Gewurztramineria Vendanges Tardives -versiona. Oli mitä oli, toimi!

IMG_2644

Colmarista lähdettyämme hyökimme kohti yhtä Alsacen paremmin tunnetuista nähtävyyksistä. Haut-Koenigsbourgin aivan liian reippaalla kädellä rempatusta linnasta jäi sisäkierroksen osalta vähän rip off -fiilis, mutta korkealla sijaitsevasta kivikasasta avautuvat maisemat pelastivat paljon.

IMG_2682

IMG_2640

IMG_2694

Seuraavaksi oli luvassa Eguisheimin kylä, joka on Riquewihriä pienempi ja vähemmin turistien kansoittama ja täten kenties idyllisempi. Tämän ovat huomanneet haikarat, joita oli bongattavissa talojen katoilta lukuisia. Muissa käymissämme paikoissa ei näitä uljaita lintuja näkynyt, seinämaalauksia ja putiikkien kylttejä lukuunottamatta.

IMG_2710

Ei sillä etteikö samoja lintuja olisi löytynyt kylteistä myös Eguisheimissa.

sdtjktrki

Tuottajia löytyy myös Eguisheimista, suomalaisille tutuimpina kenties Léon Beyer ja Paul Zinck. Kävimme maistelemassa viinejä jälkimmäisen suhteellisen kliinisessä maisteluhuoneessa, mutta suuremmat kiksit jäivät saamatta. Kenties alueella nautittujen melko kovien vinkkujen jälkeen tämänlaisen ”kaupallisemman operaation” viinit eivät vain iskeneet samalla tavalla. Sen sijaan yksi ehdoton löytö kylästä jäi mieleen, nimittäin Emile Beyer-nimisen tuottajan Gewurztraminerit. Talon Gewurztraminer Pfersigberg Grand Cru löi ällikällä paikallisella terassilla ja tiedusteltuamme tarjoilijalta talon maisteluhuone löytyikin alle sadan metrin päästä. Ikäväksemme kyseinen viini oli ymmärrettävistä syistä (hinta naurettavat 15 €) myyty loppuun, mutta sen sijaan onnistuimme hankkimaan yhden pullon talon Vendanges Tardives -Gewurztramineria, joka oli hyvin samantyylinen, joskin hiukan makeampi.

Alsacen visiitistämme jäi päällimmäisenä se fiilis, että olimme alueella aivan liian vähän aikaa. Kylät ovat todella idyllisiä ja asuminen hyvin edullista. Ruoka on erittäin hyvää eikä välttämättä saksalaismaisen raskasta. Viinit ovat tietenkin todella hyviä ja erityisesti samanlaista ja -tasoista Gewurztramineria ja Pinot Gris’tä ei yksinkertaisesti tehdä muualla. Lisäksi alue on tunnetustikin täynnä huippuluokan tuottajia, joille pitäisi päästä vierailemaan. Eli kannustan jokaista hyvän valkoviinin ja hyvän ruuan ystävää suuntaamaan hermolomalle Alsaceen pikimmiten, mutta toisaalta aktiivisemmille tapauksille alue voisi tarjota myös otollista dallaus- tai pyöräilymaastoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s