Champignons et vins blancs

IMG_4200

 

En viihdy kotimaan luonnon helmassa, mutta olen ehdottoman onnellinen, että muu perheeni viihtyy. Sieniä, erityisesti kantarelleja, on tullut nyt jonkin aikaa hyvällä syötöllä perheenjäsenten käydessä välillä kaupungissa ja olen osoittanut kiitollisuuteni kokkaamalla erinäisiä kastikkeita ja risottoja – itselleni. Lueskellessani eilen jompaa kumpaa kahdesta iltapäivälehdestä sain vision kermaisesta sopasta ja illan tullen päätin tarttua tuumasta toimeen.

Tästä kantarellien, kerman, pekonin, kanaliemen ja muutaman vähäpätöisemmän ainesosan kombinaatiosta tuli jotain tajuttoman herkullista, todella vähällä vaivalla. Niin hyvää, että viinille ei varsinaisesti olisi ollut edes tarvetta. Toki päädyin kuitenkin sellaisen korkkaamaan.

 

2010 Domaine des Malandes Chablis 1er Cru Côte de Léchet

 

Ennen tätä vironlaivalta hankittua Chablis’ta omasin vain positiivisia kokemuksia DIAM-korkeista, mutta nyt katkesi putki vihdoin. En itse asiassa huomannut mitään vielä viiniä ruuan kanssa litkiessä, kenties olin niin voimakkaasti ruuan maun ja tuoksun lumoissa, mutta viini osoittautui pahasti rikin riivaamaksi. Tarkemmin haisteltuna viinin tuoksua dominoi ikävän ärhäkkä sytytetyn tulitikun aromi, joka jätti kaikki muut aromit alleen.

Maku ei ollut aivan yhtä pahasti pilalla, kykeninhän ongelmitta nauttimaan lasillisen sopan kanssa, mutta selkeästi kuitenkin. Harmi sinänsä, sillä viallisuudestaan huolimatta viini vaikutti todella lupaavalta, virtaviivaiselta Chablis’lta: raikkaalta, ryhdikkäältä ja mineraaliselta. Pitänee napata uusi pullo kokeiluun, mikäli tulee vielä laivareissuilla vastaan.

 

2009 Vincent Carême Vouvray Tendre

 

Tämä blogissa aiemmin esiintynyt Chenin blanc on pakko noteerata taasen. Siitä on noin puolitoista vuotta, kun ensimmäisen kerran viiniä maistoin ja päätin samalta istumalta hankkia puolisen laatikkoa kypsymään. Sittemmin on yksi pullo tullut uhrattua vahvasti luomuhenkisen ihmisen lahjomiseen, mutta nyt tuli vihdoin maistettua viiniä toisen kerran. Voi veljet, en voi sanoa katuvani tämän vinkun haalimista.

Viinin tuoksu on suoraan sanottuna mykistävä kaikessa monimuotoisuudessaan ja syvyydessään. Päällimmäisenä esiin tulee hyvin runsasta kukkaisuutta ja erittäin omintakeinen marenkimainen aromi, mutta vivahteissa löytyy myös erinäisiä mausteita, mandariinia ja mineraaleja.

Suuntuma on hyvin runsas, jopa kermainen, muttei missään nimessä veltto; taustalta löytyy kyllä hyvä happorakenne. Edellisellä kerralla makua hallitsivat ”valkoinen hedelmä ja kukkaisuus”, mutta nyt viinin hedelmäisyys muistuttaa enemmän jotain Pinot Meunier -tyylistä mandariinimaista meininkiä, joskin maussa ei ole mitään liian ilmiselvää, hallitsevaa komponenttia. Maku ei myöskään ole missään nimessä pelkkää hedelmää, vaan viinin perusluonne on enemmänkin kivinen ja yleisfiilis on hiukan luokkaa ”samppanja ilman kuplia”.

Edellisellä kerralla noteerattu makeus on lähes kokonaan kadonnut, mutta oivallinen tasapaino on yhä tallella, kuten myös mieletön dokabiliteetti. Huolimatta viinin muutoin runsaasta olemuksesta, on jälkimaku puhtaan kepeä ja sen verran hapokas, että se nostaa veden kielelle. On vaikeaa ennakoida kuinka näin nautinnollinen viini voisi enää kehittyä, mutta toisaalta mikään ei viittaa siihen, että se voisi mitenkään lähteä alamäkeen vielä hetkeen. Siispä en aio kiirehtiä seuraavan pullon korkkaamisen kanssa, mutta jään odottamaan sitä hetkeä innolla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s