2009 Domaine de la Janasse Côtes du Rhône Villages Terre d’Argile

2009 Domaine de la Janasse Côtes du Rhône Villages Terre d'Argile

 

Haluaisin kuvitella olevani tämän viinin jäljiltä vähän viisaampi, mitä tulee uusien pullojen hankkimiseen. Pelkään kuitenkin pahoin, että ennemmin tai myöhemmin ostan taas jotain, jonka hankkimista ihmettelen ja kadun jo seuraavana päivänä.

Domaine de la Janasse on kovaa suosiota joissain piireissä nauttiva tuottaja, jonka Châteauneuf-du-Pape -viinit ovat keränneet kovia pisteitä jenkkimediassa. Tämän kylätason kottaraisen sanotaan painivan luokitustaan korkeammassa sarjassa, jonka takia hetkellisenä päähänpistona puolitoista vuotta sitten hankin pullon muiden huomattavasti järkevämpien ostosten kylkiäisenä. Kommentilla tuskin tarkoitetaan väkevöityjä ranskalaisvinkkuja lähestyvää 15 % -alkoholitilavuutta, jonka ikäväkseni jätin huomioimatta ostohetkellä.

Alkoholiprosentti ja lisääntyneet arviot Cellartrackerissa olisivat johtaneet viinin unohtumiseen kellariin hyvin pitkäksi aikaa, mikäli sellaisen omistaisin. Vallitsevien olosuhteiden takia korkki kuitenkin tuli kaivettua ulos, kun ilmaantui tarve ”nauttia” tuhtia punkkua pihvien ja vieraiden kera. Mahtavatkohan useimmat viiniblogistit olla näin kieroa porukkaa…

Yllätyksekseni Terre d’Argile ei ollut lasissa täysin läpäisemätön väriltään. Tuoksua dominoi odotetusti todella intensiivisen runsas, makeahko ja sakeahko tumma hedelmä, josta voisi tarpeen tullen erotella kirsikkaa ja luumua. Seasta on kuitenkin mahdollista löytää myös melkoisen kivoja maamaisia ja jopa mineraalisia vivahteita – klassista Rhônea siis – eli kasvupaikka paistaa ilahduttavasti läpi. Vielä kun saisi hedelmää kuivemmaksi, puhtaammaksi ja pienemmäksi, niin nuuhkuttelusta voisi jopa saada kiksejä.

Paletilla vinkku ei ole niin makea ja turvonnut kuin pelkäsin, mutta liiaksi siltikin ja täysin häpeilemätön alkoholisuutensa suhteen. Mutta! Jälleen kerran kaiken makeahkon konsentraation alta puskee jotain aitoa ja hyvää, eli hyvinkin laadukasta ”Syrah-hedelmää”. Sitä kuivan hapokasta, aavistuksen yrttistä ja mineraalista siis. Rakennettakin löytyy, missään nimessä ei tunnu siltä kuin joisi puuroa. Ikävä kyllä negatiiviset piirteet hallitsevat pakettia ja minkäänlaista tasapainoa ei saavuteta.

C9dP-vertaukset ovat varmasti paikallaan, sikäli kuin kyseisen tyylin viinit monesti ovat alkoholisia monstereita. Vaan kun en nauti näistä yli tuplahintaisista verrokeista, niin edullinen hinta ei juuri asiaa muuta. Tämän lajin virheostokset ovat Rhônen osalta ohi, mutta varmaankin jatkuvat muilla viinialueilla. Jos pitäisi veikata todennäköisinta kandidaattia, sanoisin Toscana tai Piemonte.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s