Rosso ja Kössi

2009 Azienda Agraria Lisini Rosso di Montalcino

 

Herran vuonna 2012 hankkimastani läjästä Rosso di Montalcinoja oli vielä pari pulloa korkkaamatta, joten viinikaapin systemaattisen tyhjennyksen ollessa käynnissä oli helppo korkata näistä toinen, jotta tilalle voisi sitten ostaa jotain oikeasti mielenkiintoista. Aivan käsittämättömiä elämyksiä ei taaskaan koettu – tajusin juuri, etten muista edes mitä viinin kanssa tuli syötyä – mutta eipä kyseessä mikään huono RdM ollut. Toisaalta ehkäpä tämän kategorian viini parhaimmillaankin on ”vain” passeli arkisen aterian kruunaaja, kenties pois lukien muutama ihan eliittitason tuottajan versio?

Lisinillä on lasissa lupaavan autenttinen olemus: tumma, mutta paljolti läpinäkyvä väri. Tuoksu on sanjohveesefanin nokkaan jopa seksikäs kaikessa tyypillisyydessään ja ilmaisuvoimassaan. Tarjolla on siis hurmaavan intensiivistä, nahkaan kietoutunutta hapankirsikkaa, hillittyä kuivaa tammea sekä kivisiä elementtejä. Myöhempi nuuhkiminen tuo esiin myös hienoista yrttisyyttä sekä maanläheisiä aromeja, kenties jopa hiukan kasvismaisuutta. Erittäin vivahteikas ja vaikuttava, mainion suolainen tuoksu siis, joka asettaa paineita viinin maulle.

Paletilla on havaittavissa hiukan vauvaläskiä, jonka alta paljastuu kuitenkin todella tiukkarakenteinen ja ei lainkaan liian konsentroitunut, varsin selväpiirteinen viini. Kovat hapot ja kuivattavat tanniinit takaavat, että kosiskelevuudesta tai modernismista ei tarvitse tämän viinin kohdalla puhua. Tasapaino on kuitenkin viinillä todella hyvä, rakennetta komppaa hieno satsi kypsää mutta totaalisen kuivaa punaista kirsikkaa, jota sävyttää niin ikään hieno mineraalisuus. En mitenkään kykene löytämään maun osalta samanlaista vivahteiden kirjoa kuin tuoksussa, mutta muutoin se lunastaa asetetut odotukset, helposti.

Viini on hinnoiteltu Rosso di Montalcinojen keskikastiin, eli samalle tasolle monen hyvän Chianti Classicon kanssa, ja tarjoaa joka sentille hyvän vastineen. Mikäli RdM antaa osviittaa saman talon Brunellosta, olen pakotettu tarttumaan Lisinin kohdalla tämän isoveljeen, mikäli sellainen joskus osuu eteeni.

 

IMG_4187

 

En osta Alkosta (tai mistään muualtakaan) viinejä tällä hetkellä, mutta tämmöinen olutkummajainen tarttui mukaan eilen. Koskaan aiemmin en ollut Geuzea/Gueuzea eli kavereiden kesken kössiä maistanut, enkä nytkään ollut varsinaisesti täpinöissä itse sitä kokemaan. Sen sijaan tavoittelin halpaa (tai no, siitä voi kiistellä kuinka halpa hinta 7,68 €/plo on) huumoria, mitä voisi olla luvassa, kun juotan eksoottista olutta avokille.

Samppanjakorkin tapaisella suljettu olut kuohui hiukan korkkaamisen jäljiltä. Lasissa olut on vehnänkeltainen ja hyvin samea.

Tuoksu on luonteikas, jos jotakin, tarjoillen kirpeän hedelmäisen, heinäisen ja lantaisen/maamaisen aromimaailman. Erinäiset yrtit tulevan myös mieleen, mutta en näe tarvetta edes yrittää nimetä niitä.

Vaikka olut aluksi kuohuikin, ei maussa juurikaan tunnu hiilihapot. Olemus on melkoisen maalaissiiderimäinen ilman makeutta, eli hapettuneen omenainen ja hapan. Hedelmäisyyttä on itse asiassa melkoisen vähän ja maku kieltämättä vaatii totuttelua. Löydän yllättäen oluen kosiskelemattomuudesta jotain hurmaavaa, sillä huomaan aina ottavani uuden huikan mielelläni, vaikka en mausta erityisesti nautikaan. Makukokemus on kuitenkin erittäin puhdas ja jälkimaku neutraaliudessaan varsin miellyttävä. Jos pitää hakea fiiliksiä viinimaailmasta, en voi olla ajattelematta jotain vähän extremempää alkuviinimeininkiä, kuten Juuressa maisteltu ranskalainen Pinot Gris-rosé. Toisaalta mieleen tulee myös joku askeettinen eurooppalainen kalkki-/liuskekivimaaperästä ponnistava viini, josta ei juurikaan löydy hedelmää eikä varsinkaan tammea, mutta joka silti ehdottomasti toimii.

Vaikka en varsinaisesti saa oluen maussa kunnollista otetta juuri mistään, pl. yleinen happamuus, olen kuitenkin hyvilläni kokemuksen jäljiltä ja voisin kuvitella maistelevani lajin muita edustajia tilaisuuden yllättäessä. Tuntematta tätä oluttyyppiä lainkaan koen jostain kumman syystä maistaneeni hyvin tyylipuhdasta Geuzea. Ikävä kyllä avokin suunnalta ei sitä huumoria sittenkään irronnut paria vaisua irvistystä lukuun ottamatta.

4 thoughts on “Rosso ja Kössi

  1. Hemmetti, itse yritin eilen metsästää tätä olutta Alkosta, muttei ollut vielä saapunut. Tänään pitäisi kuulemma löytyä, joten pitääpä kohta hakea.

    Göössit ovat kyllä vahvasti niin meikäläisen kuin paremmankin puoliskon makuun, kellarissakin on pari hyväksi testattua kypsymässä ja tätäkin uutukaista pitänee varmaan yksi kipale iskeä keräämään lisää ikää jos testiyksilö onnistuu vakuuttamaan.

      • Kerran hieman vanhempaa tullut vastaan, muut poikkeuksetta suht nuoria – eli n. vuoden parin sisällä pullotuksesta. Tuppaavat yleisesti vain korostamaan Lambicien omia, hapahkoja ja rustiikkisia ominaispiirteitä.

        Alkohan lupaa oluelle 10 vuoden säilyvyyttä, kun taas pullon kyljessä seisoo notta ”best before 2032”, mikä antanee jotain osviittaa oluen ikäännytyspotentiaalista.🙂

  2. Skeptikko itsessäni pistää miettimään onko kyse enemmänkin hyvästä säilyvyydestä vai onko kypsyttely oikeasti vaivan väärti🙂 Pitänee tarttua tilaisuuteen jos joskus jossain tulee vanha pullote eteen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s