2010 Willi Schaefer Graacher Himmelreich Riesling Spätlese

2010 Willi Schaefer Graacher Himmelreich Riesling Spätlese

Kehtoikäisten viinien uhraaminen nautinnon alttarilla jatkukoon. Voimakkaan tanniinisista punaviineistä on helppo pitää näpit erossa – etenkin kun tuhdimpia liharuokia tulee syötyä verrattain harvoin nykyään – mutta makeahkoilla saksalaisilla Rieslingeillä on lohduttoman lyhyt elinikäodote minun viinikaapissani.

Cellartrackerin juomisikkunatoiminto näyttää tälle pullolle haarukkaa 2015-2034. Tiedä häntä kenen päätelmiin perustuen, kuulostaa jopa aika varovaiselta, mutta niin vain korkki putkahti ulos jo menneenä lauantai-iltana. Avokki fanittaa itämaisia makuja kovasti itseäni enemmän, mikä on kuitenkin itselleni erittäin ok, sillä kaikenlainen makean tai mausteisuuden värittämä ruoka lähes huutaa jäännössokerisen saksalaisvinkun perään.

 

IMG_4181

 

Ruoka oli päräyttävän hyvää, toisaalta porsaankylki on aina, millä tapaa tahansa valmistettuna. Huom. lihan korrekti määrä suhteessa riisiin. Annoksesta löytyi sekä makeutta että chilin tuomaa potkua, sekä tietysti paljon seksikästä rasvaa.

 

IMG_4182

 

Pullosta paljastui jo kaatamattakin jäätävä määrä viinikiveä, mikä näyttää hauskalta, jos nyt ei ehkä lasissa. Lasissa tarkasteltuna voi arvailla vinkun sisältävän jonkun verran happoja, sillä se on kauttaaltaan täynnä pienenpieniä kuplia.

Tuoksuosastolla viini tarjoaa ylitse pursuavan pläjäyksen kypsää keltaista omenaa, mirabelle-luumua, valkoista kukkaisuutta sekä murskattua kiveä. Upea tuoksu, klassista Moselia.

Paletilla viini on huomattavan konsentroitunut, sekä huomattavan makea Spätlese-tason tuotteeksi. Siitäkin huolimatta turboahdettu hapokkuus pitää paketin freesinä ja eloisana naurettavan vaivattomasti. Hedelmäisyys vaikuttaa suurimmalta osin ”terveän kypsältä”, botrytista löytyy vain häivähdys. Kypsyydestä ja tuntuvasta makeudesta huolimatta maut toistuvat suhteellisen hillittyinä, mikä tekee vaikutuksen. Samaten jälkimaku on todella kirpeä ja kuiva, nostaen veden kielelle kuin parhainkin aperitiivi. Kaiken makean konsentraation alta on selkeästi löydettävissä voimakkaan mineraalinen ydin.

Yhdistelmä ruuan kanssa ei ollut aivan täydellinen, viinin makeus on liian korostunutta vielä tässä vaiheessa. Sen sijaan sellaisenaan, hyvin viilennettynä tämä on jo nyt jumalten nektaria. Monien kymmenien vuosien elinkaari edessä, mutta ah niin naurettavan dokattavaa juuri nyt. Tätä voi koittaa fiilistellä hitaasti, epäonnistuen kuitenkin surkeasti. Sokeria on paljon, happoja varmasti hyvin lähelle 10 g/l, alkoholia 7,5 % ja dokabiliteettia enemmän kuin mihin mittanauha venyy. Laadullisesti tuntuva harppaus ylöspäin Schaeferin Kabinett-viineistä (erityisesti saman palstan) ja varmasti Moselin eliittiä kaiken kaikkiaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s