2011 Schloss Gobelsburg Riesling Gaisberg

2011 Schloss Gobelsburg Riesling Gaisberg

 

On aika kusinen tilanne, kun viiniä pitäisi (haluaisi) juoda, mutta toisaalta ei halua turvautua Alkon tuotteisiin, kun viinikaappia tulisi nimenomaan saada tyhjennettyä ennen lähestyvää viinihakumatkaa. Ongelmallinen juttu siis sinänsä, että max. sata pulloa vetävässä viinikaapissa ei mitenkään voi olla laajalti edustettuna kovin montaa eri viinityyliä, ainakaan siinä määrin, että joukossa olisi sekä kypsyteltäviä että jo juotavaksi sopivia viinejä. Terveiset viiniharrastajalle, joka harkitsee sataa pulloa vetävän ja isomman kaapin välillä: osta niin iso kuin suinkin mahdollista, kyllä se tulee täyttymään ennen pitkää.

Tokihan tässä liikutaan selkeästi osastolla ’ensimmäisen maailman ongelmat’ ja en tosiaan koe minkäänlaista ylpeyttä aiheesta, mutta ei tämä vauvaikäisten viinien korkkaaminen kovin hauskaa hommaa ole. Ilmiselvä ratkaisu olisi hankkia lisää säilytystilaa, mutta kerrostaloasunnossamme ei nyt ihan hirveän monelle jääkaapin kokoiselle laitteelle ole paikkaa tarjolla. Lisäksi viinikaapit eivät yleensä ole kovin halpoja investointeja, vaikka nykyinen irtosikin tuurilla käytännön ilmaiseksi. Avokkikaan tuskin katsoisi hyvällä, jos asuntoon ilmestyisi lisää hurisevia laitteita. Viinikellariosake olisi toinen vaihtoehto, mutta en jostain syystä koe sitä järin houkuttelevaksi.

Miellän Rieslingin lajikkeeksi, josta tuotetut viinit omaavan yhden pisimmistä ”juomisikkunoista”, eikä pelkästään niiden hyvän kypsytyspotentiaalin takia. Tämä Gobelsburgin viini oli kuitenkin nyt putkeen jo toinen Riesling Kamptalin alueelta, joka on vajaan kahden vuoden iässä aivan tukossa. Ihan yhtä hankalasta tapauksesta ei ole kyse kuin se aiempi, Jurtschitsch Zöbinger Heiligenstein, mutta kyllä tässä juotiin ennen kaikkea potentiaalia, mikä on kivaa lähinnä intellektuellilla tasolla, ei niinkään nautinnollisella.

Vihertävässä, kalpeankeltaisessa nesteessä on todella paljon liikkumatonta kuplaa, mitä nyt osaa toki odottaa. Tuoksu on todella hieno, tosin edustaen övereintä ’kiveä ja hiukan hedelmää’-tyylisuuntaa. On siellä muutakin, mutta kyllä tätä tuoksua dominoi huomattavissa määrin mineraaliset ja piikivimäiset aromit, joita ympäröi mielenkiintoinen savuinen usva. Kuitenkin erityisesti parin tunnin jälkeen korkkaamisesta alkaa kivien välistä paljastua omppua, hunajaa ja kirpeää sitrushedelmää.

Paletilla viini on huomattavan runsas ja suutuntuma on jossain määrin öljyinen, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että hapoista olisi puutetta. Mausta on hyvin vaikea poimia minkäänlaisia hedelmäisiä piirteitä, mitä nyt joku persikankivi tulee lähinnä mieleen. Hyvin kivisiä viinejä on toki tullut ennenkin juotua – ja diggailtua – mutta noita Mesnilin samppanjoita ja kuivia saksalaisia rieslingejä tämä viini ei juurikaan muistuta. Sen sijaan siitä tulee erehtymättömästi mielleyhtymiä Ranskan Riesling-tuotannon kulmakiveen, Trimbachin Cuvée Frederic Emileen, joka niin ikään on todella täyteläinen ja tymäkkä tapaus, joka ei yleensä hurmaa raikkailla hedelmäaromeilla. CFE:ta ei toki pääse ikinä näin nuorena maistamaan, mutta voisin hyvinkin kuvitella sen muistuttavan parin vuoden iässä tätä Gaisbergia. Tämä selventäisikin hyvin, miksi CFE julkaistaan niin kypsällä iällä; tätä viiniä kyllä juo ruuan kanssa ja maistelee sellaisenaankin ilman kiilteen menetystä, mutta minkäänlaista suurta nautintoa sen täysin takaperoinen maku ei juojalleen tarjoa. Vivahteikas ja monikerroksinen tuoksu sen sijaan kiehtoo siinä määrin, että huomaan palaavani uudelleen ja uudelleen sen pariin.

Seuraavana päivänä on toki pakko katsastaa tilanne uudelleen. Aromimaailma on kuin toiselta planeetalta: viini tuoksuu nyt siltä kuin lasissa olisi hiukan raaoista omenista tehtyä omenajälkkäriä, eli tuoksu on kirpeä ja makea samanaikaisesti, mutta täysin eri tapaan kuin jokin Moselin Spätlese. Mineraalisuus on yhä läsnä vahvasti, piikivestä on jäljellä vain hento häivähdys.

Suutuntuman osalta viini on kerännyt fokusta ja runsaasti raikasta hedelmää, joka nyt ei ole vain havaittavissa vaan kattaa aina pitkän jälkimaun loppumetreille asti. Viini maistuu nyt selkeästi miellyttävämmältä, mutta kuitenkin vain suhteellisesti puhuen. Edelleen on harmillisen selvää, että vähintään viiden vuoden kypsyttely on tarpeen, jos tästä haluaa varsinaisia kiksejä saada. Harvemmin 15 euron valkkari on näin kovasti kellari-iän tarpeessa, mutta hiukan vinkkiä olisi voinut ottaa viinin tolkuttoman pitkästä korkista. Halpa hinta on harmi sinänsä, että kalliimpi viini olisi ollut helpompi jättää kaappiin uinumaan.

6 thoughts on “2011 Schloss Gobelsburg Riesling Gaisberg

  1. Samaistuin ensimmäiseen kahteen kappaleeseen 101%

    On myös mukava aina todeta Gobelsburgin tuotannon tason yltävän vähän jokaiselle osa-alueelle.

    • Jepa! Gobelsburg ei tunnu kuuluvan kovinkaan monen Itävalta-auktoriteetin mielestä ihan maan kirkkaimpaan kärkeen, mutta toisaalta talon tuotannon laatu on kautta linjan kiitettävän korkealla tasolla. Viimeisimpänä olen kuullut hehkutettavan lafkan Pinot Noirin tasoa, mikä olisi kieltämättä kiva päästä itse toteamaan.

  2. MInnekäs reissu suuntautuu? Palasin itse juuri viime sunnuntaina Saksasta, mistä haettiin muuta keissi vinkkua syksyllä tuleviin häihin. Niin ja tietty muutama omaan käyttöön. Raporttia tulossa.

    • Vedetään suht järjetön ajorupeama Bodenseen kyljestä Pohjois-Italiaan, missä luvassa lyhyet visiitit Como-järven Bellagioon, Langheen ja Aostaan, mistä sitten Annecy, Château-Chalon, Beaune ja Epernay ja paluumatkalla pitänee vielä hakee Bernkastelista Rieslinghausista laatikollinen tuoreita kabinetteja. Selkeestikin ollaan huonoja pysyttelemään paikallaan vähänkään pidempään, mutta toisaalta noilla leveyksillä on kiinnostavia paikkoja aivan liikaa. Piemontessa asutaan Rivetton viinitilalla joten siellä tuskin tulee muita vierailuja tehtyä, mutta mikäli löytyy noille muille alueille vinkkejä vierailtavien tilojen, viinikauppojen ja raflojen suhteen niin ehdotukset on todella tervetulleita. Onnittelut häiden johdosta muuten🙂

      • Kiitos kiitos😉
        Noh Beaunesta en tiedä mut Nuits-St-Georgesissa oli aivan huikee sellanen mesta ku La Cabotte. Jos olette autolla liikenteessä niin ei paha rasti ajaa Beaunesta Pyhän Yrjön Öihin. Veteli kyl hiljaseksi se mesta. Kokkikaveri huikkas et on saanu paskempaa safkaa kahden tähden mestassa – Ranskassa tosi😉 Epernayssä vois suositella La Grillade Gourmande tai tai La Table Kobus, mihin muuten saa viedä omat pullot messissä ilman korkkausmaksuja what so ever! Risottoa ei kannata kylläkään siellä ottaa – sitä ne ei osaa valmistaa.

  3. La Cabotten nettisivuille näyttää käyneen vähän huonosti, mutta hyvältä kuulostaa. Beaunen seutukin tosin tuntuu olevan pulloillaan kovan luokan rafloja ilman tähtiä, eli hyvillä hinnoilla. Oman pullon vieminen kuulostaa testaamisen arvoiselta idealta, varmaankin pitää eka tsekata että kyseistä viiniä ei löydy raflan listalta? Juu ei kyllä projektoidun piemontelaisen tryffelirisoton jälkeen tulis mieleenkään tilata enää risottoa Ranskan puolella🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s