L’heure du déjeuner

Grotesk

 

Viime viikolla tuli morjenstettua vanhaa frendiä lounaan merkeissä. Mieli teki jotain työpaikkalounasta parempaa ja katseet kääntyivät kohti eteläisempää Helsinkiä. Yllättävän moni paikka oli lakkauttanut lounaansa heinäkuun ajaksi, mutta onneksi Groteskin terassilla oli tarjolla hyvänkuuloinen kolmen ruokalajin setti.

Kerran aikaisemmin paikassa illallistettuani rafla oli jäänyt ihan positiivisella tavalla mieliin, niin ruuan kuin juomankin osalta. Mielikuvat vahvistuivat entisestään tämän lounaan kautta ja kun kaveri nyt sattui olemaan innokas ruokakuvaaja niin päätin pyyttää annoskuvat ja rykäistä visiitistä postauksen.

 

groteskalku

 

Alkuun oli tarjolla toast skagenia, mikä on aina mieleeni, mutta tämä oli tähän mennessä hioituin (näperrellyin) tulkinta klassikosta. Yhtä kaikki, pieni annos oli makujen osalta herkkä, monivivahteinen ja todella herkullinen. Olisin voinut syödä tätä mielin määrin.

Juomaksi valikoitui tarjoilijan suosituksesta 2011 Weingut Weegmüller Riesling vom Gelben Fels. Tämä Pfalzista kotoisin oleva tuottaja on itselleni ennestään tuntematon, mutta viini oli ihan mainiota tavaraa, kenties keskivertoa Pfalzin Rieslingiä raikkaampi ja sikäli kohtuullinen kumppani alkuruualle. Blanc de Blancs -samppanjan tasoa ei toki hätyytelty yhdistelmän toimivuudessa.

 

groteskpaa

 

Olen todella huono muistamaan yksityiskohtia, mutta pääruuaksi oli joka tapauksessa tarjolla possun kylkirullaconfit uusien perunoiden ja parin hassun sienen kera. Lisänä oli makeahkoa kastiketta sekä sinappia (harmaa läjä lihapalan päässä). Tämä oli niin ikään mahtavan hyvänmakuinen annos, jossa pääraaka-aineen mureus oli sitä tasoa, ettei veitselle juuri ollut käyttöä. Kastikkeen makeus ja sinapin…sinappisuus tarjosivat hyvin kontrasteja.

Pääruuan viini oli tapaus sinänsä. Kauhistuin, kun tarjoilija suositteli ruualle ”herkullista Grenachea Etelä-Ranskasta”. Mies kuitenkin lupasi viinin olevan poikkeuksellisen kevyt ja raikas, joten päätin toimia vasten vaistojani ja hyväksyä suosituksen. Huolet osoittautuivat turhiksi, kun tarjoilija toi pullon pöytään. Kyseessä oli ’Chat Fou’-niminen Côtes du Rhône tuottajalta nimeltään Éric Texier. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin edessäni Texier’n viinin, mutta nimi oli tullut jo enemmän kuin tutuksi. Kyseessä on jos jonkinmoista kulttimainetta maailmalla nauttiva tuottaja, jonka viinit – olivat ne sitten Etelä- tai Pohjois-Rhônesta – eivät totisesti pyri miellyttämään tyypillistä Châteauneuf-du-Pape-yleisöä.

Pikainen googletus antaa ymmärtää Chat Foun olevan varsin uusin luomus ja varsin mielenkiintoinen sellainen vielä. Ihmettelin etiketin alkoholilukemaa 12.8 %, mutta vasten tarjoilijan puheita lajikkeesta on tämä viini todella epätavallinen CdR; biodynaamisen vinkun yllättävä rypälekoostumus on 50% Grenache, 15% Carignan, 15% Cinsault, 10% Marsanne, 10% Roussanne! Viinin ei siis pitäisi olla mitään Guigal-/Jaboulet-osastoa, eikä se sitä olekaan. Sen sijaan se on äärimmäisen raikas, kevyt ja hapokas punkku joka tuo mieleen niin Itävallan monet punkut, kevyemmän osaston laatu-bojot sekä nuoren, tammettoman Loiren Cabernet Francin. Todella kulauteltava lämpimän päivän terassipunkku, joka istui myös annoksen kanssa hyvin yksiin.

 

grotestjalkkari

 

Jälkkärinä oli luvassa Crème Caramel, joka ajatuksen tasolla oli menun annoksista vähiten kiinnostava. Yksinkertaisimmillaa crème caramel on tympeän sokerinen jälkiruoka, josta on saanut tarpeeksensa kahden lusikallisen jälkeen. Grotesk hoiteli kuitenkin tämänkin annoksen tyylillä. Itse vanukas ei ollut lainkaan ylitsepursuavan makea, sitä olisi mielellään syönyt sellaisenaankin, mutta lisäksi lautaselta löytyi pienehkö läjä oikein freesiä jäätelöä sekä hiukan tuoretta mansikkaa. En ole jälkiruokaihminen, mutta tämän annoksen kyllä tuhosin varsin nopeasti.

Groteskin lounas oli alusta loppuun oikein toimiva kokonaisuus ja tarjosi hyvää vastinetta 24 euron hinnalle, etenkin kun lämpimänä päivänä paikan terassi oli ruokailuympäristönä mitä viihtyisin. Viinit olivat niin ikään hyviä ja erittäin kohtuullisen hintaisia. On erittäin arvostettavaa, kun rafla uskaltaa myydä laseittain Texier’n kaltaisen oman tiensä kulkijan tuotoksia, sen sijaan, että ”pelaisi varman päälle” ja myisi jotain Alkon perustavaraa. Lauantai-iltana tulikin käytyä toiveikkaana Groteskin viinibaarin ovella, vain todetaksemme sen olevan parin viikon mittaisella kesätauolla. Talon tarjonnan syvempi koluaminen jääköön siis myöhemmäksi.

6 thoughts on “L’heure du déjeuner

  1. Näytän peukkua Texierille! Pitänee päästä testaamaan jossain välissä tuo Hullu Kissa, sen verran miehen perus-CdR on onnistunut vakuuttamaan.

    • Samat sanat koko Texierin tuotannon suhteen! Tuli tosiaan aivan puskista. Luulin omaavani jonkinmoisen käsityksen lafkan tuotteista, mutta en ihan osannut odottaa CdR:n sisältävän 20 % valkoisia rypäleitä. Hieno fiilis kun omat ennakkoluulot kumoutuvat.

  2. Jos olen ymmärtänyt oikein, tämä on vain re-brandattu Côte du Rhône Texieriltä – eli sama viini pullossa mutta tästä vuodesta lähtien uusi nimi etiketissä. Hän on muistaakseni aina käyttänyt n.20% valkoisia tässä viinissä. Texier on ehkäpä parasta maailmassa. En ole toistaiseksi juonut mitään huonoa häneltä. Pidin jopa 2003sta, vaikka yleensä se on ollut liian lämmin vuosi Rhônessa makuuni.

    • Se intohimo, millä Texieria fanitetaan (ja vihataan) Wineberserkersissä antaa kyllä ymmärtää, että miehen koko tuotanto istuisi omaan makuuni. Harmi vain että viinejä on niin vaikea löytää!

      • Onko berserkkilässä tosiaan paljon vihaajia? Mä muistan vain Zylberberg (tjs) trollin, mutten muista muuta järjetöntä anti-Texier-vihaa sieltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s