Riesling-parhautta

2010 Alois Lageder Pinot Bianco Alto Adige - Südtirol Haberle

 

Avokki oli aavistuksen verran hajalla viikonlopun työrupeamasta, joten päätin – suurimman osan sunnuntaipäivästä sohvalla löhöiltyäni – auttaa lievittämään tuskaa yhdellä parhaista mahdollisista tavoista: hyvällä ruualla ja juomalla. Kokkasin pääruuaksi Aglio & Olion opein hyväksi todettua savulohipastaa, mutta aterian pääohjelmanumerosta ei ollut epäilystä: kahden juuston huuhtojaksi avautuisi jo hyvän aikaa viinikaapissa kuumotellut puolikas germaani.

Pastan sikäli yhdentekeväksi huuhtojaksi tuli kaadettua lasilliset jääkaapissa parisen päivää hengittänyttä 2010 Alois Lageder Pinot Bianco Haberlea, joka ei varsinaisesti ollut loistanut ensiesiintymisellään. Sähäkkä sitrushedelmien, seljankukan ja merisuolan värittämä tuoksu miellytti kyllä, häiriintyneen voimakkaasti umaminen ja snadisti bitterinen maku ei sitten ollenkaan. Öljyinen suutuntuma sisälsi juuri ja juuri riittävästi happoja, mutta anista/lakritsaa muistuttava jälkimaku ei ollut lainkaan raikas saati miellyttävä. Nyt paria päivää myöhemmin pastan kanssa viini maistui kuitenkin kerta luokkaa hedelmäisemmältä ja vauvaläskiä tuntui karisseen matkalla, homman pelatessa ihan miellyttävissä merkeissä.

 

2010 Dönnhoff Niederhäuser Hermannshöhle Riesling Auslese Goldkapsel

 

Sitten koitti aika vapauttaa 7,5 -prosenttinen monsteri. Olin halunnut korkata tämän viinin siitä hetkestä lähtien, kun sain sen käsiini puolisen vuotta sitten. Nyt oli tilanne otollinen, sillä avokki rakastaa näitä laadukkaita makeita saksalaisia vähintään yhtä paljon kuin minä. Hermann Dönnhoff rankkaa Niederhäuser Hermannshöhlen parhaaksi tarhakseen ja Dönnhoffia pidetään ainakin Nahen parhaana tuottajana, joten odotukset tälle Ausleselle olivat kovat.

Makeat viinit tekevät monesti vaikutuksen jo visuaalisesti syvällä värillään ja viskositeetillaan, mutta nyt lasissa oli varsin kalpeaa nestettä, joka oli täynnä pieniä kuplia.

Hillityn hienovarainen tuoksu ei myöskään paljasta viinin rypäleiden poimintakypsyyttä, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi huono tuoksu. Nokkaan nouseva hedelmien kirjo on äärimmäisen puhdas vailla pienintäkään viitettä botrytikseen. Vihreän omenan, sitruksen ja hunajan aromit sekoittuvat harmonisesti runsaisiin kukkaisiin vivahteisiin.

Suutuntuma jatkaa sikäli samoilla linjoilla, että viini on painottomuudeltaan parhainta mahollista Kabinett-tasoa. Sanaa ’fokus’ tulee käytettyä paljon saksalaisista rieslingeistä puhuttaessa, mutta tämä vinkku antaa termille täysin uuden merkityksen. Viinin primäärisen sweet’n’sour-hedelmän väritteinen maku on todella syvä ja räjähtävän energinen, mutta paketti on virtaviivainen kuin huippukirurgin työskentelyn jäljiltä. Hapokkuus on naurettavan korkea tehden jälkimausta melkoisen kuivan ja herkullisen kirpeän. Ai niin, ja loppumattoman viipyilevän.

Saksalaiset eivät monesti itse kutsu Auslesejaan jälkiruokaviineiksi, eikä tämäkään viini siihen kategoriaan totisesti sovi. Ainoastaan Juuressa nauttimani Heymann-Löwenstein Röttgen Auslese pääsee lähelle tämän viinin luokitukselleen ainutlaatuista keveyttä, mutta eloisuudessa ja rehellisessä herkullisuudessa jäädään vielä kauas. Näin nuoren tämäntasoisen viinin nauttimisesta käytetään usein ilmaisua ’baby killing’, mutta en voi kyllä sanoa katuvani tekoa, niin täydellisen hedonistinen viini on ihan sellaisenaankin.

 

IMG_4098

 

Juustoista herkullisesti sulanut, maukkaan maamainen Brie de Melun toimi viinin kanssa melko lailla täydellisesti ’vastakohdat täydentävät toisiaan’ -hengessä. Juusto itsessään iski itselleni paremmin kuin kenties tunnetumpi Brie de Meaux, lähinnä miedomman maunsa takia. Luonnetta juustosta kuitenkin löytyy, mistään President Briestä ei ole kysymys.

 

IMG_4097

 

Itävaltalainen kiinteähkö viherhomejuusto Österkron ei ole lajinsa voimakkain, mutta puski kuitenkin vielä vähän läpi viinihörpyn jäljiltä. Läskimpi Auslese tai vielä korkeamman predikaatin Riesling olisi epäilemättä ollut paikallaan tämän sinänsä herkullisen juuston kylkiäisenä.

Sen verran on vielä pakko mainita Dönnhoff Niederhäuser Hermannshöhlestä, että kyseessä on selkeästi aivan huippuluokan nuori Auslese. Tässä kategoriassa ei mielestäni jalohometta kuulu olla, eikä sitä totisesti tästä viinistä löydy. Vaikka kotonamme korkataan tasaiseen tahtiin suhteellisen laadukkaita rieslingejä, on tämänkertainen aivan eri tasoa kuin suurin osa nauttimastamme viinistä. Viinin analysoiminen etenkin puolikas pullokoko huomioiden oli lähes tuskaa, sillä tätä nektaria olisi halunnut nautiskella aivot narikassa aina viimeistä tippaa myöten.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s