N.V. Tarlant Champagne Zero Brut Nature

N.V. Tarlant Champagne Zero Brut Nature

 

Koin viime viikolla ahaa-elämyksen: en ollut juonut samppanjaa yli kuukauteen. Siispä oli tartuttava tuumasta toimeen ja iskettävä tilausta sisään Sushibariin. Seuraava vaihe oli juomakelpoisen samppiksen valitseminen kaapista ja sen iskeminen kylmempiin olosuhteisiin. Nyt valinta oli suhteellisen helppo, mutta ilman lisähankintoja tulevat seuraavat päätökset olemaan kerta kerralta vaikeampia. Ongelmana on, että haluaisin kypsytellä lähes kaikkia samppiksiani vielä joitain vuosia. Ikävä kyllä tämä probleema ei koske pelkästään samppanjoitani, sillä myös muissa viinikategorioissa aina Beaujolais’ta ja Rieslingiä myöten onnistun jostain syystä useimmiten hankkimaan erityisen hyvin säilyviä ja kehittyviä viinejä. Ollapa enemmän säilytystilaa…

Nyt sussin huuhtojaksi tuli korkattua Tarlantilta rutikuiva 1/3-1/3-1/3 -sekoitus. Talon vuosikerrattoman ”huipputuotteen” Cuvée Louis’n kohdalla tuli jo opittua, että tämä lafka ei tietoa pimitä ja Zero jatkaa samoilla linjoilla. Peruslajikkeiden ohella blendi koostuu 2006 vuosikerrasta sekä tammessa ikäännytetyistä reserviviineistä. Pullotus on tapahtunut toukokuussa 2007 ja sakanpoisto tammikuussa 2011, eli sakkakypsytys on kestänyt ihan kohtuullisen ajan. Nettisivuillaan talo suosittelee vinkkua muiden yhteyksien lisäksi sushille, mikä nyt viimeistäänkin varmisti korkkauspäätöksen.

Lasiin kaadettu neste on väriltään hyvin tummankultainen ja sillä on minimaalisen pienet kuplat. Tuoksu on herkullisen lempeä ja kutsuva – sitä osastoa, mihin tuntuu todella uppoutuvan. Se on myös runsas ja tummasävytteinen, tarjoillen kypsää punaista omenaa ja kirsikkaa sekä jonkinmoista tammen ja paahtoleivän sekoitusta muistuttavaa aromia.

Tiheä, napakka kuohu on pitkäkestoinen. Suutuntuma on odotetusti kuivaakin kuivempi ja vieläpä tuntuvilla hapoilla varustettu, mutta hyvin rehevä kypsän ompun dominoima, kirsikan sävytteinen hedelmä pyöristää kulmia passelisti ja kokonaisuus ei ole ärhäkkä. Muutoin makumaailma aiheuttaa ristiriitaisia tunteita: en osaa päättää maistuuko viini enemmän kehittyneeltä vai tammen värjäämältä, mutta joka tapauksessa primäärihedelmä ei ole Zeron keskeisin maku.

Chardonnayn sitruksisuus tuntuu lähinnä alkumetreillä avaamisesta, jolloin vinkku toimii sushin kanssa hyvin, mutta jälleen maku muuttuu tummemmaksi ja tummemmaksi viinin hengittäessä. Rakenteellisesti Zero saa kovat pisteet ja myös makumaailma on puhdas ja sopusuhtainen, mutta kovin syvällinen tai karismaattinen viini ei ole kyseessä. Pullon sisältö tuli kyllä tuhottua hyvällä menestyksellä, mutta viimeiset lasilliset eivät välttämättä enää tuoneet mitään uutta pöytään, eikä tämä nyt ehkä kaikista freesein/dokattavin samppanja sittenkään ole. Verrattuna kuitenkin viikonloppuna Lasipalatsin katolla nautittuun Mummin Cordon Rougeen vie Zero ylivoimaisesti voiton tuosta kovin tylsästä merkkisamppiksesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s