Risukkaa Latvassa; löytöjä Alkosta

Latva

Olen varmasti lätissyt Latvasta ja Juuresta jo aivan tarpeeksi tähän mennessä. Karu fakta kuitenkin on, että silloin harvoin, kun nykyään jossain tulee käytyä lasillisella, on kiva tietää saavansa viinien saralla jotain uutta, mielenkiintoista ja kohtuuhintaista. Laadukas pieni purtava ei sekään ole haitaksi. Säiden ollessa hyvät on myös kiva päästä ulos istumaan, ja ainakin tällä kertaa löytyi helposti vapaa pöytä Korkeavuorenkadulta.

Sapaksista on turha enää liikaa jauhaa. Lienee mahdotonta, että jokainen niistä olisi yhden ihmisen makuaistille slamdunkboom, mutta tälläkin kertaa olivat suosikit selvät. Vihattuani kaalikäärylettä pienen ikäni on Latva saanut tehtyä minusta fanin. Punajuuri vuohenjuustomömmön kera ja jonkinmoinen lasimestarin silli -viritelmä iskivät myös kovaa.

Isoin juttu tällä visiitillä oli kuitenkin käynnissä olevien Riesling-viikkojen ansiosta nautittu 2008 Weiser-Künstler Enkircher Zeppwingert Riesling Spätlese, joka meni kerta heitolla tänä vuonna maistettujen vinkkujen kärkeen. Tuottaja ei ole minulle ennestään tuttu, mutta tulen varmasti muistamaan sen jatkossa. Tämä paradoksaalisen makuinen viini ei ole kuiva, makea, eikä edes mitään siltä väliltä. Se on vain täydellisen tasapainoinen ja aromeiltaan harmoninen viini, jota juodessa haluaa lopettaa ajattelemisen ja vain keskittyä naatiskelemaan. Mausta voi poimia eri hedelmien vivahteita, mutta kokonaisuus on niin monimuotoinen, että mikään adjektiivien/substantiivien jono ei tekisi oikeutta. Viini toimii kameleonttimaisen hyvin todella erilaisten sapasten kanssa. Välillä tuntuu pientä makeutta, välillä se maistuu hyvin kuivalta, mutta aina se tuntuu selviävän puhtain paperein toinen toistaan haastavammista yhdistelmistä. Pitänee kai tänäkin kesänä eksyä Moseliin, jotta tätä saa hankittua pulloittain.

 

jubilee

Kuva lainattu Alko.fi:stä

Ja sitten harvinaisempia löytöjä Alkon hyllyiltä.

En ole iso Hugelin fani talon hyvin kuivan tyylin takia, mutta tämä ”vain hyvinä vuosina tuotettava” puolikuiva Gewurztraminer oli lähes pakko poimia kohtuullisen alennuksen vuoksi. 27 eurosta 21,50 euroon laskenut hinta tuntui jo varsin kohtuulliselta ja 15 gramman jäännössokerin luulisi takaavan, ettei blogissa tule olemaan katkeraa itkua liian tuntuvasta alkoholisuudesta. Aika näyttää, kunhan onnistun keksimään jonkin hyvän ruokayhdistelmän.

ridge

Tulin myös ostaneeksi elämäni kalleimman jenkkiviinin, mikä ei siinä mielessä tarkoita paljoa, että voin sormillani laskea ne edelliset pullot. Hintaa kuitenkin oli huomattavat 40 euroa, mikä ylittää selkeästi keskimääräisen viinipulloni kustannukset. Vaan näitä Ridgen kaltaisten jenkkituottajien vinkkuja on Euroopassa saatavilla niin heikosti, että en voinut olla vetäisemättä liipasimesta. Odotukset ovat korkealla, sen verran kovaa hehkutusta on tämäkin vinkku saanut eurooppalaisilta makuaisteilta. Yhden pullon ostaminen näin hyvän ikääntymismaineen omaavan viinin kohdalla on vähän tyhmää, mutta rahan ja kaappitilan vähyys ajavat välillä epätoivoisiin tekoihin. Saattaapi olla, että korkkaantuu ennemmin kuin myöhemmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s