2011 Peter Lauer Ayler Kupp Riesling Senior Faß 6

2011 Peter Lauer Ayler Kupp Riesling Senior Faß 6

 

Poikkesin taas vaihteeksi tavoistani ja menin hankkimaan kuivan moselilaisen. Se ei ole jotain mitä teen nykyään ehdoin tahdoin, mutta Peter Lauerin viinejä on hehkutettu niin paljon, että oli pakko ottaa itsekin asiasta selvää. Lauer ei ole helpoiten lähestyttävä tuottaja, koska talon jokainen viini – rieslingejä kaikki – tulee samalta tarhalta ja nimistä ei predikaatteja löydä. Ainoastaan tynnyrin numero (tässä tapauksessa 6) ja jonkin sortin lempinimi (Senior) erottavat viinit toisistaan. Tähän viiniin tartuin jenkkibloggaaja Keith Levenbergin mainostuksen perusteella:

”…the wine you would want to pair with a Roman orgy is one you can guzzle with such abandon that 750 milliliters is a woefully insufficient single serving. It should be juicy and full of energy and capable of delivering a visceral joy, not an analytical project—I think of something like a Clos Roche Blanche gamay, Peter Lauer’s “Senior” riesling, or even a fun, tingly little dolcetto.”

IMG_3946

Saarin viinit ovat tunnettuja ikeniä raastavasta hapokkuudestaan ja juuri lasin täyttämisen jälkeen ei tämän viinin ulkonäkökään anna syytä odottaa erityisen lempeää tapausta.

Seniorilla on upean puhdas ja houkutteleva tuoksu, josta onnistun poimimaan kypsänkirpeää omenaa, päärynää, litsiluumua ja sitruksista mineraalisuutta. Todellinen hedelmäpläjäys siis, mutta silti tuoksun eri vivahteet ovat tavallaan hillittyjä ja nivoutuneet hienosti yhteen.

Paletilla viini pursuaa tuntuvan, kalkkisen mineraalisuuden ohella kypsää hedelmää ja puolikuiva/-makea suutuntuma on aluksi hyvin mehevä, lähes öljyinen. Lievä pehmeys ja makeus karisevat kuitenkin suussa nopeasti ja lopetus on hapokas, kuiva ja kirpeä. Kirpeys on aluksi jopa sitä luokkaa, että epäilen tämän viinin kuuluvan taas niihin liian aggressiivisiin moselilaisiin, joita ei vain ole kiva juoda pidemmän päälle. Ennen pitkää ärjyt hapot alkavat kuitenkin hiukan (suhteellista, kyllä tämä viini ikenissä tuntuu) hellittää ja suutuntuman runsaus jakaantuu siinä määrin tasapainoisemmin, että viinistä tulee kokonaisuutena oikein nautittava ja silti energinen, veden kielelle nostattavan maukas risukka, jonka juotavuus lähentelee hyvää kabinettia. Niin hyvässä kuin pahassa.

Pullollisen Kabinett-rieslingiä huitaisee sen raikkauden ja keveyden takia pahimmillaan (ainakin kahteen pekkaan) todella lyhyessä ajassa, ilman että tulee kaivanneeksi välillä vesilasillista. Se ei kuitenkaan ole ongelma, koska viinityylille tyypilliset 8 % alkoholia eivät juurikaan palaa kummittelemaan seuraavana aamuna. Vaan Seniorin 12,5 % on jo hiukan eri juttu, etenkin jos pullo jakautuu juojilleen epätasaisesti. Mitä koitan tässä sanoa on, että seuraavan yön aikana jouduin ravaamaan useampaan kertaan tankkaamassa vettä, etenkin kun ennen ateriointia oli tullut jo nautittua yksi olunen aurinkoa palvoessa. Levenberg ei siis valehdellut hehkuttaessaan Seniorin dokabiliteettia, joka on omassa kategoriassaan lähes ainutlaatuisen korkea. Eli varoituksen sana: tätä viiniä nauttiessa kannattaa varata vesilasi vierelle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s