2011 Claude Riffault Sancerre Les Boucauds

Olen onneton ruokakuvaaja, mutta olen oppinut elämään asian kanssa

Olen onneton ruokakuvaaja, mutta olen oppinut elämään asian kanssa

Eurooppalaisten – etenkin ranskalaisten – viinien vuosikertavaihtelu on pahuksen mielenkiintoinen ilmiö (geek alert!). Ilmastolliset tekijät voivat aiheuttaa niin viinien hintojen järisyttävän kohoamisen (Bordeaux 05-09-10) kuin tuottajien ajautumisen konkurssin partaalle (Englanti/Beaujolais 2012). Ja tietysti kaikkea siltä väliltä.

Toistaiseksi en ole kuullut 2011-vuosikertaa hehkutettavan minkään alueen osalta, avainsanan ollessa ”epätasainen”. Loiren kaltaiselle todella laajalle levittyvälle viinialueelle tosin lienee muutenkin olevan mahdotonta määritellä yksiselitteisesti vuosikerran laatua. Maantieteellisen laajuuden lisäksi alueella viljellään laajaa skaalaa kaupallisesti merkittäviä rypälelajikkeita, jotka eivät välttämättä loista identtisissä olosuhteissa. 2011:n mainitaan olleen siellä kauttaaltaan haastava vuosi, joskin lajikkeesta ja ala-alueesta riippuen tulokset ovat huomattavan eritasoisia.

Monen hyvän tuottajan mukaan kyseessä ei todellakaan ole mikään huippuvuosikerta Sauvignon blancille ongelmien liittyessä ennen kaikkea matalaan hapokkuuteen, mutta orgaanisempaan viljelyfilosofiaan nojaavat ovat välttyneet suuremmilta katastrofeilta. Eilen korkatun Sancerren suhteen olin etukäteen maltillisen innostunut 13 alkoholiprosentin takia, mutta olin kiinnostunut ottamaan ensikosketuksen tähän pienehköön (13.5 ha) tuottajaan.

 

IMG_3936

 

Sauvignon blanc on ihanteellisesti aromeiltaan hillitty ja puhdas, olematta kuitenkin steriilin oloinen. Les Boucauds’n tuoksu saa vaivatta täydet pisteet näillä mittareilla. Syvä, lempeän houkutteleva nokka on ennen kaikkea elegantti, tarjoillen selkeitä mutta hienovaraisia kypsän greipin, sitruunan ja hiivasakkakypsytyksen aromeja. Pullon oltua useita tunteja auki ilmaantuu tuoksuun vielä miellyttävää, herkkää hunajaisuutta ja kiniiniä.

Suutuntumassa ei voi olla pistämättä merkille tavallista matalampaa hapokkuutta, joka yhdistyy vielä suhteellisen runsaaseen konsentraatioon. Veltto tai raskas eivät ole valideja termejä, mutta pehmeä kylläkin. Kypsät hedelmäiset aromit ovat samat kuin tuoksussa, mutta niiden ohella maulla on hieno, tuntuvan kivinen olemus, joka vain voimistuu loppua kohden.  Hedelmän kypsyydestä huolimatta kyseessä ei todellakaan ole mikään lajikkeen karikatyyri monen (erityisesti) uuden maailman Sauvignon blancin tapaan, vaan viinin alkuperästä ei ole epäselvyyttä jälkimaun ollessa jopa hiukan suolainen. Aromit ovat siis kaikesta huolimatta hillittyjä ja maku hyvin kuiva ja miellyttävä.

Korkeahko alkoholi ikävä kyllä tuntuu hiukan lopussa, muuten makuprofiilin puhtaus on moitteeton ja kokonaisuus raikas. Jään hiukan kaipaamaan tuntuvampaa hapokkuutta ja sen tuomaa askeettisuutta, mutta hyvin viilennettynä viinin fokus on varsin hyvä ja puutteet eivät juurikaan pääse esille. Ottaen huomioon yleisesti (kaiketi) heikohkon vuosikerran, on kyseessä oikein mainio terroiria ilmentävä SB, joka sopii tavallistakin paremmin sellaisenaan tintattavaksi terassilla. Toki hyvää myös paistetun siian ja parsan kanssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s