2011 Marcel Lapierre Morgon

2011 Marcel Lapierre Morgon

Pienen hiljaiselon jälkeen on koittanut paluu sorvin ääreen. Syynä breikkiin blogituksesta oli viikon mittainen hermoloma Wienissä, josta pitänee kirjoittaa parin postauksen verran. Tähän alle on kuitenkin hyvä iskeä postaus viimeisestä ennen matkaa nautitusta viinistä. Pullo oli ehtinyt nököttää kaapissa pienen tovin, vaikka olinkin siitä etukäteen innostunut. Sen lisäksi että viini ja/tai sen tuottaja nauttii melkoista kulttimainetta, on se sattumoisin jonkin sortin täydellinen vastakohta edellisen postauksen hirvitykselle.

Marcel Lapierre on yksi arvostetuimmista Beaujolais-tuottajista ja yksi natural wine -liikkeen näkyvimmistä edustajista. Jotkut tämän ideologian kannattajista eivät välttämättä välitä sille langetetusta nimestä (omaan korvaani suomennos ’alkuviini’ kuulostaa vielä kankeammalta), mutta Lapierren sivuilla aatteen niin nimi kuin merkityskin isketään välittömästi vasten kasvoja. Homman nimi on avattu sivuilla (ja toisessa blogissa) sen verran hyvin, että toistaminen olisi tässä turhaa. Todettakoon kuitenkin, että viinistä tehdään kahta versiota: Ranskan markkinoille täysin lisätystä sulfiitista vapaa ’N’, vientimarkkinoille kevyen sulfiittilisäyksen saanut ’S’. Oma pulloni edusti jälkimmäistä erää, kuten takaetiketistä käy ilmi.

IMG_3228

Vinkulla on uljas tummanpunainen väri, mutta se on kuitenkin lasissa selkeän läpinäkyvä. Tuoksussa kiteytyy täydellisen kirkkaan ja puhtaan, huippulaatuisen Gamay-hedelmän ja graniittimaaperän yhteisvaikutus: kypsää kirsikkaa, vadelmaa ja orvokkia sekä hienovaraisia suolaisia, lihaisia ja rautaisia vivahteita.

Maultaan Morgon on erittäin mehukas ja vaarallisen raikas. Se on kevyehkö ja melkoisen kuiva ja omaa täydellisen tasapainoisen yhdistelmän kypsää hedelmää ja happoja. Makuprofiili on tuoksua selkeämmin herkullisen hedelmävetoinen – sekä hivenen suolainen – koostuen paljolti puhtaasta kirsikasta ja vadelmasta. Jälkimaku on tuntuvan mineraalinen, jopa kivinen, ja hyvien happojen ansiosta mahdolliset ruokajämät katoavat tehokkaasti paletilta. Morgonin viinit voivat olla tuntuvan tanniinisia, mutta tämän kohdalla niitä ei juurikaan ole, ainakaan dokabiliteettia rajoittavaksi asti. Koko makua leimaa hieno harmonia, tasaisuus ja ”aitous”. Ei alkoholia, ei tammea, ei ongelmia!

Lasin toisen jälkeen tyhjetessä huolestuttavaa vauhtia ei tarvi ihmetellä, miksi tämän viinin magnum-versio on niin laajalti myynnissä; sille olisi ollut nyt käyttöä. Tästä vuosikerrasta on kirjoitettu vähemmänkin ylistäviä kommentteja, joita en voi allekirjoittaa alkuunkaan. Pinot noir-tyylisillä, ”vakavammilla” Cru Bojoilla on toki aikansa ja paikkansa, mutta Foillardin ohella tämä on itselleni ns. vin de soif -kategorian täydellinen edustaja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s