Henri Billiot Fils Champagne Grand Cru Brut Réserve

Henri Billiot Fils Champagne Grand Cru Brut Réserve

 

Mikäli ostaisin viinini etiketin perusteella, jäisi tämä viljelijäsamppis satavarmasti hyllylle. Ikävä kyllä kuva ei varmastikaan tee täysin oikeutta etiketin rumuudelle. Viini kiinnosti kuitenkin kovasti, koska eksperttien mukaan Ambonnayn viljelijöistä tulee samppanjaharrastajan tuntea ainakin Egly-Ouriet, Ledru ja Henri Billiot ja kahdelta ensimmäiseltä oli jo tullut testattua tuote per lafka.

Grand Cru-statuksen omaava Ambonnayn kylä on Champagnen sydänmaita, mitä tulee Pinot Noirin kasvatukseen, niin laadun kuin pinta-alankin (95 %) osalta. Muu 5 % on Chardonnayta, jota tosin tässä viinissä kuitenkin on tuottajan sivujen mukaan jopa 25 %. Takaetiketti paljastaa sakanpoiston tapahtuneen syyskuussa 2012, mutta ei sitten niin mitään muuta hyödyllistä. Sekoitus koostuu kolmesta peräkkäisestä vuosikerrasta, jotka jäävät hämärän peittoon, mutta valistunut arvaukseni olisi 09-08-07.

Useimmiten samppanjan ulkonäön kuvaileminen ei ole kovin oleellista, mutta tällä tapauksella on hyvin tumma pronssinen väri. Tuoksu on huomattavan kehittyneenoloinen viinin nuori ikä huomioiden ja miellyttävän lempeä. Harmoninen aromimaailma sisältää kypsää omenaa, nougat’ta, briossia ja hiukan kirsikkaa. Tummat sävyt tuovat mieleen tammikypsytyksen, joskaan en usko sitä tapahtuneen tämän viinin kohdalla.

Viinin pehmeä mousse on massiivinen. Lempeydestään johtuen se häviää kuin varkain, paljastaen lähes pureskeltavan runsaan, hyvin täyteläisen suutuntuman. Kehittynyt maku tarjoilee tuoksua mukaillen paahteista omenaa, briossia ja leivontamausteita sekä jälleen kirsikan vivahteen. Kypsä omena leimaa viinin hedelmää aluksi, mutta jälkimaku on huomattavan sitruksinen, ikään kuin Chardonnay nostaisi päätään vasta loppuvaiheessa. Mehevä, rehevä viini on kaikessa runsaudessaan hyvin tasapainoinen, aina viipyilevää jälkimakua myöten, ja kokonaisuutta voisi kuvailla samppanjalle ei-niin tyypillisesti – ja kenties kyseenalaistettavasti – samettiseksi. Erityisen voimakas samppanja ei kuitenkaan ole kyseessä täyteläisyydestä huolimatta.

Jonkin verran samppanjoista kirjoittaneena olen kenties oikeutetusti antanut ymmärtää, että preferenssini tässä kategoriassa ovat aika lähellä jotain rutikuivaa, mineraalista ja todella tuntuvan hapokasta Chardonnay-voittoista osastoa. Tämä hedonistinen, konsentroitunut pläjäys edustaa samppanjamaailman toista ääripäätä. On kuitenkin hyvä tunnustaa faktat ja myöntää, että viini on tyylilajinsa moitteeton edustaja. Vaikka se ei ole käynyt malolaktisesti ei hapokkuutta tunnu käytännössä lainkaan (vrt. Lanson), mutta silti se ei myöskään kärsi velttoudesta. Fokus pysyy tallella yllättävänkin hyvin, kun viinin lämpötila ei nouse liian korkeaksi. Vaikka dokabiliteetti jää suhteellisen kauaksi laadukkaasta blanc de blancs -setistä, ei tätä tarvi missään nimessä viemäriin kaataa. Oman kulutukseni kontekstissa epätyypillinen tapaus, mutta toimiva.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s