Duero-Douro

2004 Bodegas Valdeviñas Ribera del Duero Tinar de Mirat Crianza

 

Sitä ei tapahdu ihan joka päivä, että tämä blogisti jauhaa espanjalaisesta viinistä. Myöskään se ei ole täysin tavanomaista, että kyseessä on Alkosta hankittu viini. Molemmat kuitenkin pitävät kutinsa tämän Ribera del Dueron viinin kohdalla. Piinallinen tenniskyynärpää tai vastaava vihlova käsikipu kannusti hankkimaan perjantai-illalle palloilutreenien sijasta turruttavaa punkkua ja muistelin tämän viinin saaneen kohtuullisen kovat kehut Optiossa joitain viikkoja sitten. Ei sillä, että käyttäisin Option viinipalstaa minkäänlaisena osto-oppaana, mutta onhan se hauskaa tehdä omat mielipiteet jonkun toisen hehkuttamasta viinistä, etenkin kun kyseinen raati ei pahemmin ole tunnettu ylenpalttisen ylistävistä arvioista.

Jos nyt en juurikaan päässyt samoille linjoille Option kanssa siitä, että kyseessä olisi erityisen spesiaali punkku, sain siltä kuitenkin taasen hyvän muistutuksen siitä, miten merkittävästi avattu viini voikaan muuttua (kehittyä) viettäessään yön jääkaapissa. Itse asiassa suurimman osan ajasta meillä korkattu viinipullo ei mene kerralla tyhjäksi, mutta toisaalta useimmat korkatut viinit ovat tyylillisesti omaa makua miellyttäviä jo avaamispäivänä, ja tuleva kehitys koskee eniten nuorehkon viinin avautumista ja tiukan rakenteen hellittämistä.

Tämä kohtuullisen iän omaava vinkku sen sijaan ei miellyttänyt suuresti perjantai-iltana yhden tunnin ilmaamisen jäljiltä. Tuoksu oli kyllä hyvä, ollen kaikessa hedelmäisyydessään todella huomattavan lantainen, mikä tietysti toimii aina omalla kohdallani. Rakenteenkin kohdalla löytyi, massiiviset tanniinit ottivat todella napakan gripin suusta. Vaan luumun ja kirsikan värittämän hedelmän kypsyys oli sitä luokkaa, että paloin halusta korkata mediummiinus marmorifileelle jonkin muun, askeettisemman punkun. Hillitsin kuitenkin itseni ja aterian jälkeen dumppasin puolikkaan pullollisen jääkaappiin.

Option raati kehoittaa nauttimaan tämän viinin seuraavien viiden vuoden sisällä, mikä viittaisi viinin olevan kääntymässä laskuun lähitulevaisuudessa. Omaan – ja avokin – suuhun viini oli kuitenkin yön aikana skarpannut tuntuvasti, lähinnä hiipuneen makeuden ja yleisen fokuksen myötä. Läpäisemättömän sakea tumma vinkku tarjoaa nyt tuoksupuolella entistäkin paremman, hyvin voimakkaan aromipläjäyksen, josta löytyy tumman kirsikan ja tallinnurkan lisäksi myös tervaa, multaa ja kuivaa puuta.

Paksun ja mehukkaan hedelmän pitää hyvin aisoissa korkea hapokkuus ja yhä voimakkaat, kuivat tanniinit. Konsentraatiota ei tosiaan puutu, mutta se ei vie pois raikkaudesta ja ryhdistä. Makeus on täysin kateissa, sen sijaan viinissä maistuu pölyinen tumma kirsikka sekä kuiva tammi, joka on hyvin integroitunut kokonaisuuteen niin kuin asia usein on tempranillon kohdalla. Tammisuus tuntuu myös mausteisuutena jälkimaussa, joka kuivaavien tanniinien jäljiltä on todella lyhyt, jättäen kuitenkin freesin fiiliksen. Yön aikana on saavutettu hyvä balanssi hedelmän ja tammen välillä ja kokonaisuus on melko harmoninen, vaikka kyseessä onkin tyylillisesti selkeän rustiikkinen ja maskuliininen tempranillo. Viinin ratsastaa paljon enemmän rakenteellaan kuin makujen vivahteikkuudella, missä ei sinänsä ole mitään väärää. Ihan hyvä tuotos, joskaan ei aiheuttanut mitään uutta Espanja-ahaa-elämystä omalla kohdalla.

 

Taylor's 10 Year Old Tawny Port

 

Koska jäljellä oli eilen vain puolikas pullo punkkua, päädyimme korkkamaan vielä puolikkaan pullon Tawnya, mikä sattumalta muodostaa sijaintinsa osalta linkin em. punkkuun. Kyseessä oli puolikas versio tästä Alkossakin myytävästä viinistä, eli kynnys avata pullo oli miellyttävän matala, vaikka tawnyt toki säilyvät hyvin avaamisen jälkeenkin.

Tällä viinillä on houkutteleva ohuehko tiilenpunainen väri. Tuoksussa ei juuri tunnu marjaa, vaan hallitsevina aromeina toimivat viikuna, pähkinä ja hento yrttisyys.

Paletilla ensimmäinen tunne on samettinen makeus, jossa hedelmä ei ole täysin taipunut kuivatulle osastolle. Makeuden tunne alkaa kuitenkin hiipumaan lähes välittömästi ja loppuvaiheen alkoholisen mausteisuuden jäljiltä on suutuntuma jo varsin kuiva. Kyseessä ei ole kovin tuhti portviini; tätä juodessa ei tule kovin nopeasti ähkyä. Jälkimaun pähkinäisyyden ansiosta viini toimii hyvin Stockan herkkutiskin tiramisu-leivoksen kanssa, mutta ei sellaisenaan ole kovinkaan suuri nautinto. Lasillisen juo ihan mielellään, mutta loppupeleissä jäljelle jää yhdentekevä fiilis.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s