2007 Balthasar Ress Hattenheimer Nussbrunnen Riesling Spätlese

2007 Balthasar Ress Hattenheimer Nussbrunnen Riesling Spätlese

 

Tajusin juuri, että edellisestä Riesling-postauksesta on kulunut pieni ikuisuus. Hiljattain tuli kylläkin nautittua Dönnhoffin kaikista halvin kuiva risukka, mutta ikävä kyllä siitä ei inspiraatiota irronnut kirjoittamiseen. Tämä makea rheingaulainen on sentään toista maata. Hattenheim Nussbrunnen eli Hattenheimin kylän alueella sijaitseva ”pähkinälähde” tuntuu olevan Balthasar Ressin tilalle tärkeä rypäleiden kasvupaikka, sillä lafkan nettisivuilta löytää etsivä tarhaa kuvaavan webcamin. Huvinsa kullakin.

Viinillä on upea, kenties aavistuksen jalohomeinen tuoksu, josta on löydettävissä kypsää omenaa, hunajaa ja aprikoosia, sekä melko suurena yllätyksenä selkeitä paahteisia, pähkinäisiä aromeita. Balthasar Ress ei tietääkseni käytä lainkaan (ainakaan makua jättävää) tammea, eikä tammi tuoksussa tunnukaan, joten tuntuisi loogiselta vetää johtopäätös, että kyseessä on terroirin tekosia. Tai sitten tarhan nimen harhaan johdattamana kuvittelen täysin omiani. Suggestiota tai ei, diggailen viinin nokkaa ihan kunnolla.

Palettiosastolla viini hurmaa hyvin kypsällä hedelmällä ja korkealla viskositeetilla, ollen varsinaista samettia suuntuntumaltaan. Pian veden kielelle nostattava, kirpeä hapokkuus syöksyy kuitenkin voimalla esiin, vieden makeuden tunteen suurimmaksi osaksi pois, johtaen hyvin pitkään ja tasapainoiseen jälkimakuun. Jos hedelmä onkin selkeästi astetta makeampaa osastoa, on tämä Spätlese kuitenkin kokonaisuutena hyvin elegantti ja energinen, pursuten eloisaa hedelmää. Makumaailma on upea sweet’n’sour hedelmäsalaatti ja viini onkin melkoinen herkku ihan sellaisenaan. 7,5 % alkoholin ja voimakkaiden happojen ansiosta sinänsä kohtuullisen makea viini on todella freesi nektari, jota on yksinkertaisesti erittäin kiva siemailla.

 

IMG_3115

 

Hiljattain tuli vihdoin testattua Bulevardin Gaijin. Valokuvia ei tullut lainkaan räpsittyä, mutta mitäpä noilla, sillä netti on täynnä kuvia tämän paikan annoksista. Ajattelin silti kantaa korteni kekoon paikasta, jos ei muuten, niin ainakin tuodakseni viiniharrastajan näkökulmaa paikkaan.

Ruuaksi päätimme ottaa Gaijin menut, kyytipojiksi molemmat viinipaketit (avokille halvempi, tietysti), jotta pääsisimme maistamaan samojen ruokien kanssa aina paria juomavaihtoehtoa. Koska pitkän menun aikana (ja sen jälkeen) tuli nautittua kohtuullinen määrä alkoholia, en mitenkään kykene tuottamaan selkeää yhtäjaksoista tekstiä illasta. Sen sijaan päästän itseni helpolla ja ilmaisen ajatukseni ranskalaisilla viivoilla.

– Gramona Allegro Cava oli ihan kohtuullinen aperitiivi, hyvällä tapaa epätyypillinen kategoriansa edustaja. Vähän lyhytkestoinen maku, mutta tiheä ja napakka mousse jäi mieleen.

– En ymmärrä sakea. Avokin sake oli täysin neutraalin makuinen, omassani oli todella hienoinen villevallattoman maku. Tiedän, että japanilaiset arvostavat näitä hyvin hienovaraisia makuja, mutta viiniharrastajan päähän ei mene, miksi kukaan haluisi juoda useiden kymppien pullohintaan myytävää juomaa, josta juuri ja juuri voi (terve ihminen) tunnistaa vivahteen.

– Sakejen jälkeen oli tarjolla valkkaria, itselläni Alois Lageder Gewürztraminer Alto Adigesta ja avokilla muistaakseni joku pohjoisen Italian Pinot Blanc. Sama se mitä lasissa olisi ollut, sillä viinien lämpötila oli hyvin lähellä nollaa, eli ne maistuivat lähes yhtä neutraaleilta kuin edellisen kierroksen saket. Kaksi ruokalajia myöhemmin oli jo mahdollista todeta, että oma Gewürztraminerini oli yllättävän hyvä kuiva versio tästä oikukkaasta rypälelajikkeesta.

– Parin eri possuannoksen ja paistetun kampasimpukka-annoksen seurana oli avokilla Candiallen La Misse, itselläni Emblem Cabernet Sauvignon Napasta. Ennalta-arvattavasti Chianti Classico oli huomattavasti enemmän mieleen niin sellaisenaan kuin ruuankin kanssa. Oma Cabernet’ni väisti hienosti kaikki lajityypin ylilyönnit ollen kuitenkin paikalle ja lajikkeelle uskollinen. Toimivuus ruokien kanssa oli kuitenkin kyseenalainen, ja toisaalta en välitä lainkaan jenkki-Cabeista.

– Mango & mandarin-jälkiruuan kanssa tarjolla oli Lorenz Huxelrebe Auslese- ja Pillitteri Riesling Icewine-viinit, joiden tarjoilija tosin väitti kummankin olevan 100 % rieslingejä. Ihan kelpo viinejä molemmat, joskaan samanlaista harmoniaa ei tavoitettu kuin Farangissa niin ikään hedelmäisen jälkkärin ja eteläisen Ranskan makean skumpan kanssa.

– Olin kuullut etukäteen Gaijinia moitittavan kolmesta asiasta: melu, ahtaus ja uusien ruokien saapuminen pöytään, vaikka vanhoja ei ole vielä ehditty syödä. Kaksi ekaa pitävät vielä kutinsa, joskaan en kokenut niitä häiriöksi, mutta kolmannesta on onneksi päästy eroon. Tulevien ruokalajien viinejä kaadettiin etukäteen pöytään, mutta tällöinkin tarjoilijat kannustivat olemaan kiirehtimättä.

– Menun kolme possuannosta olivat sen kiistattomat helmet. Etenkin viimeinen annos Char Siew Pork & Bok Choy oli aivan mieletön luomus.

– Pitkän menun ja viinipakettien ohessa kuluu paljon vettä. Hiukan kirpaisi maksaa 16,5 € talon itse hiilihapottamasta vedestä, mutta eipä kai kyseessä ole läheskään mikään Stadin ääriesimerkki.

Kokonaisuutena Gaijin oli ihan hyvä kokemus, mutta tässä muodossa hiukan hintava. Mikäli eksyn paikkaan toiste, menen varmaankin puhtaasti possuruuilla sekä omavalintaisella viinillä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s