2010 Domaine des Roches Neuves (Thierry Germain) Saumur L’Insolite

2010 Domaine des Roches Neuves (Thierry Germain) Saumur L'Insolite

 

En missään nimessä pyri haalimaan tällä hetkellä näitä biodynaamisia ja/tai ”luonnollisin” menetelmin tuotettuja viinejä, mutta jostain syystä kiinnostavalta vaikuttavat tuottajat usein kuuluvat em. kategorioihin. Kuten myös tämänkertaisen Chenin Blancin tuottanut Thierry Germain.

Tämä yhden palstan biodynaaminen viini on lähtöisin suhteellisen iäkkäistä, 80-vuotiaista köynnöksistä. Vanhat köynnökset tuottavat niukasti viiniä, joten satomäärät hehtaaria kohden ovat L’Insoliten kohdalla järkyttävän alhaiset. Hidas, jopa neljä kuukautta kestävä käyminen (villihiivoilla, luonnollisesti) tapahtui yhden ja kahden vuoden ikäisissä tammitynnyreissä, jonka jälkeen viini ikääntyi sakkojen kanssa vuoden ajan isoissa tammisammioissa.

Tuoksu ei ole massiivisimmasta päästä, mutta skarppaamalla nokkaan löytää tiensä hurmaava keltaisen hedelmän sekä mausteiden täytteinen aromimaailma. Mikään aromeista ei dominoi tai ole edes itsestäänselvästi esillä, mutta oma nenä poimii tuoksusta ainakin sähäkkää sitrusta, voikukkaa, hiivaa sekä vaniljaa. Enemmän yrttejä ja kukkia haistelleet varmasti tekisivät enemmän bongauksia, sillä vivahteissa tosiaan löytyy. Useammin nautittujen rieslingien, chardonnay’den sekä satunnaisten sauvignon blancien rinnalla L’Insoliten tuoksu onnistuu olemaan pahuksen mielenkiintoinen ja viehättävä.

Paletilla viini on rutikuiva, tarjoten kuitenkin täydellisen kypsää hedelmää. Viinin kirpeys on ilmeistä, mutta aivan eri tavalla kuin jossain rikkisulfiittivammaisessa, kierrekorkilla suljetussa rieslingissä. Päällimmäinen makuelementti on upean kirpeä sitruksisuus (sitruunaa, greippiä), minkä lisäksi vivahteista löytyy tiukkaa mineraalisuutta, teetä ja taasen hillityn tyylikästä hiivaisuutta. Viinillä on hyvä konsentraatio, muttei lainkaan vauvaläskiä, sekä veden kielelle nostava rapsakka hapokkuus. Maku on aivan upeassa tasapainossa, huipentuen suolaiseen, suuta supistavaan lopetukseen. Äänekäs tomibjörkmainen maiskuttelu jatkuu pitkään viinin kadottua suusta, mikä on viinin kannalta erittäin hyvä merkki!

L’Insolite ei ole massoja kosiskeleva viini, mutta voimakasta hapokkuutta pelkäämättömälle se tarjoaa rutkasti nautintoa, ruuan kanssa tai ilman. Rutikuivuus yhdistettynä täydellisen kypsään, mutta silti omalla tavallaan hillittyyn hedelmään toimii tämän vinkun kohdalla upeasti. Parhaassa mahdollisessa mielessä askeettinen jälkimaku haastaa, mutta pistää himoitsemaan lisää. Mieleen tulee vahvasti Zind-Humbrechtin viime vuoden puolella maistettu perus-riesling, mutta etenkin näin tokana päivänä tämä on vielä selkeästi parempi viini hienon vähäeleisen makumaailmansa ja ylitsepursuavan eloisuutensa ansiosta.

Olen juonut lyhyen elämäni aikana aivan liian vähän chenin blanceja, mutta tämä kuuluu maistamieni ehdottomaan kärkikastiin. Jonkun rakkaudesta lajiin työskentelevän maahantuojan pitäisi tehdä uroteko ja alkaa tuoda tätä viiniä maahan, sillä täysin epäilyksettä L’Insolite on hyvin spesiaalia nektaria.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s