2009 Altesino Rosso di Montalcino

2009 Altesino Rosso di Montalcino

 

Erittäin mielenkiintoisen Foillardin Morgonin jälkeen on taas hyvä palata arkeen ja huomattavasti tylsempien viinien pariin. Koska viinin taustoista on hyvä mainita jotain, lainaan valmistajan nettisivuja toteamalla viinin kypsyneen slavonialaisessa tammessa seitsemän tai kahdeksan kuukautta, riippuen uskooko tuotesivun teknistä tietoiskuosiota vaiko sen yläpuolella olevaa vapaamuotoista tuotekuvausta.

Tällä Rossolla on hyvin tumma, erittäin ohut väri.

Parfyymista tuoksua dominoi aluksi jopa makeankypsä tumma kirsikka, mutta onneksi parin tunnin aikana mukaan tulee hyvin selkeitä maanläheisiä ja yrttisiä vivahteita, jotka tuovat rutkasti lisää mielenkiintoa.

Suutuntumaltaan viini on jopa liiallisuuksiin menevän pehmeä, keräten lisää painoa dekanterissa. Mehevää viiniä ei ole siunattu rakenteellisesti, sillä 100 % Sangioveselta toivottavaa tuntuvaa hapokkuutta ei ole nimeksikään. Tarjolla on rutkasti kypsää, jopa karamellimaista tummaa kirsikkaa sekä hiukan lakritsia ja jouluisia mausteita, muttei juurikaan mitään muuta. Kokonaisuus ei tunnu täysin tasapainoiselta, jälkimaussa on selkeää alkoholin poltetta.

Lasagnen parina Altesino ei pärjää hedelmän tahmeuden ja happojen vähyyden takia. Ilman ruokaa näin tympeän viinin nauttiminen taas tuntuu lähinnä humalahakuisuudelta, sillä minkäänlaista hedonistista tai älyllistä nautintoa viini ei tarjoa. Erittäin helposti unohdettava viini, etenkin kun ohuen värinsä ansiosta se ei jätä viinilaseihin minkäänlaisia jälkiä.

En ole varma, monesko Rosso di Montalcino nyt on menossa, mutta tunnen saaneeni jo melko hyvää tuntumaa kategoriaan. Karu (itsestään selvä, toki) fakta on se, että yksikään tuottaja ei laita näihin viineihin parhaita rypäleitään. Lisäksi itse Brunellon viljelyala on kasvanut yli 100 % viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, eli appellaation nimellä myydään yhä vaatimattomammilta plänteiltä kasvaneista rypäleistä tehtyä viiniä. Tuloksena ei siis todennäköisesti ole, että keskimääräinen Rosso di Montalcino sisältäisi hyvien palstojen nuorten köynnösten rypäleistä tehtyä viiniä, vaan luultavimmin rypäleet on kerätty juuri niitä appellaation uudemmilta, epäedullisemmilta kasvupaikoilta.

Ottaen huomioon näiden viinien hinnoittelun rinta rinnan Chianti Classicoiden kanssa en ihmettele lainkaan, että myynti on takkuillut viime vuodet. Siinä missa Chianti Classicoissa tulee vastaan monia laadukkaita, arkisia ja vähemmän arkisia hyviä viinejä, tuntuu Rosso di Montalcinoissa laatu olevan kautta linjan melko heikkoa. Huokea nuori sangiovese on ihanteellisesti kuivuudestaan huolimatta puhdaspiirteinen, raikas ja ruokaystävällinen. Moni Chianti Classico täyttää nämä kriteerit, mutta Rosso di Montalcinoissa ne ovat kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Syitä voi vain arvailla, muttta yksi voi kenties olla se, että RdM:n pitää aina olla 100 % Sangiovese Grosso, kun CC voi sisältää 20 % muita lajikkeita. Tunnetusti sangiovese vaatii hyvän kasvupaikan korkealla merenpinnasta kukoistaakseen omillaan. Oli miten oli, parin kaapissa vielä makaavan RdM:n jälkeen alkaa tämä kategoria olla osaltani käsitelty.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s