2010 Jean Foillard Morgon

2010 Jean Foillard Morgon

 

Aina aika ajoin tulee saksalainen olo ja tekee mieli duunata pöytään rehelliset wieninleikkeet. Sinänsä kyseenalainen ajatusmalli, mutta enpä ole ikinä Itävallassa käynyt ja toisaalta Saksassa taas on tullut mätettyä schnitzel jos toinenkin. Joka tapauksessa noin puolet näistä kerroista tekee mieli oluen sijaan viiniä, jolloin haussa on valkkarin sijasta kepeän hapokas punkero. Tämä on sinänsä hyvä tilanne, sillä kevyitä punkkuja ei tule kauhean usein muuten korkattua. Jostain syystä emme osaa vieläkään hakea moista kalaruokien seuraan, vaikka kombinaatio on joskus tullut jopa todettua toimivaksi.

Syystä tai toisesta kaappiin hankkimani Beaujolais’t ovat olleet pitkälti alueen jykevimpiä ja tanniinisimpia viinejä, joita ei varmaan tulisi edes mieltää kuuluvaksi kategoriaan ’kevyet viinit’, mutta tämä Morgon on sentään rehellinen hiilihappokäymisviini. Pääpointti tämän vinkun kohdalla kuitenkin on sen tuottaja Foillard, joka lukeutunee monen mielestä alueen ehdottomiin huippunimiin. En ole kovin syvällä pelissä alkuviini/natural wine-meiningeissä, mutta olen ymmärtänyt, että Foillardin tuotanto on juuri sitä itseään. Niin tai näin, se on lopulta maku, joka ratkaisee.

Foillard Morgon tuli tintattua kahden päivän ajanjaksolla, mikä ei kerro mitään sen dokabiliteetista. Beaujolais’lle korkeasta holiprosentista (13,5) huolimatta tämä nektari on erittäin sujuvasti kurkusta alas soljuvaa lajia.

Ensimmäisenä päivänä tuoksu tarjoaa pölyn peitossa olevaa kirsikkaa, mutta myös varsin selkeää hiilihappokäymisviiniaromia, jota en haluaisi kutsua banaaniksi, mutta en keksi sopivampaa ilmaisua. Vastenmielinen aromi se ei ole, mutta se maalaa koko tuoksusta vähän yhdentekevän. Seuraavana päivänä aromi on kuitenkin täysin kadonnut ja tuoksu on huomattavasti tummasävytteisempi, miellyttävän suolainen ja siitä löytyy hyvin selkeä ja päheä lihaliemimäinen aromi. Parannus on huomattava; nyt tätä kelpaa jo tuoksuttaa!

Takaisin edelliseen päivään ja kevyt viini on suutuntumaltaan kuin silkkiä, joskin hyvillä hapoilla varustettuna. Erittäin puhdas ja kirkas kirsikan leimaama hedelmäisyys hellii palettia, kunnes kuivattavat hapot ottavat vallan tuoden veden kielelle. Jälkimaussa maistuvat vadelma ja rauta. Viini on erittäin ryhdikäs ja fokusoitunut, mutta myös hyvin mehukas. Nuori viini ei tarjoa kovin syvää makumaailmaa, mutta makujen kirjo on kauttaaltaan puhdaspiirteinen ja miellyttävä. Tarjolla on tyylikäs sekoitus kypsää, linjakasta hedelmää ja hienovaraista suolaisuutta. Tuoksusta poiketen maussa ei ole mitään häiritsevää, vaan kokemus on alusta loppuun nautinnollinen ja tasapainoinen.

Seuraavana päivänä viini on suutuntumaltaan saanut lisää painoa ja rotevuutta, jopa tanniineja tuntuu löytyvän nyt. Yleisfiilikseltään viini on vakavampi ja edellisestä päivänä poiketen nyt tuntuu siltä, että jopa selkeää kypsytyspotentiaalia on. Avokki on monesti ollut laimean innostunut näistä Beaujolais’n Cru-viineistä, mutta varsinkin näin toisena päivänä toteaa tämän vinkun miellyttävän suuresti. Itse olen täysin samoilla linjoilla: Jean Foillard Morgon on kenties tyylikkäin Bojo, jota olen juonut. Sanalle ’effortless’ on vaikeaa löytää täysin sopivaa suomenkielistä vastinetta, mutta se joka tapauksessa kuvaa mielestäni tätä viiniä täydellisesti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s