Camille Savès Champagne Cuvée Prestige

Camille Savès Champagne Cuvée Prestige

 

Hyvä laadullinen vastine rahalle ei ole ainoa syy diggailla viljelijäsamppanjoita. Pienten omistusten takia näiden tuottajien rypäleet ovat yleensä enintään muutaman palstan satoa, eli monesti voidaan puhua todellisista terroir-viineistä ja Champagnessa ei kaikki palstat tosiaan ole saman arvoisia. Muutamat kylät kuten Mesnil, Aÿ ja Vertus ovat jo tulleet tutuiksi, mutta Bouzy ei ollut puolikasta Reimsissä nautittua Paul Bara 2004:a lukuunottamatta vielä tätä ennen hallussa.

Monet pientuottajat kertovat kotisivuillaan avuliaasti viiniensä teknisistä spekseistä, mutta Camille Savès ei ikävä kyllä kuulu tähän joukkoon. Vähä tarjolla oleva informaatio paljastaa viinin olevan Bouzyn Grand Cru-mehua suhteessa 65 % Chardonnay – 35 % Pinot Noir. Maussa on viitteitä ainakin osittaiseen tammitynnyrikypsytykseen, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, kun olen väärässä tämän suhteen.

Tuoksu on joka tapauksessa vaikuttava kaikessa kompleksisuudessaan ja syvyydessään: paistettua omenaa, kirsikkaa, murskattua simpukkaa, kahvia ja leivontamausteita. Tähän tuoksuun voi kirjaimellisesti hukkua. Vivahteita on monia, mutta kaikki nousevat nokkaan hyvin puhtaina.

Napakka, tiheä kuohu on hyvin suuntäytteinen – jopa kermainen – ja pitkäkestoinen, paljastaen tyylikkäästi kehittyneen makumaailman, joka on selkeästi skaalan tummasävytteisempää osastoa. Sokkona maistellessa viinin luulisi varmasti omaavan todella suuren osuuden Pinot’ta. Paahteista makua hallitsee herkullisen kypsä, makuhermoja hyväilevän mehukas kirsikka, jonka lisäksi paletilta löytyy kypsää omenaa, mineraalisuutta sekä mandariinia. Suutuntuma on melkoisen massiivinen ja voimakas, mutta myös ryhtiä ja freesiyttä löytyy. Kyseessä on lähes pureskeltavan runsas, muttei lainkaan raskas tai vetelä viini.

Yhtäläisyyksiä em. Paul Baraan on havaittavissa, mutta kyllä tämä viini on ihan eri tasoa rakenteellisesti. Vaikka makumaailma on jo kehittynyt ja tasapainoinen aina erittäin pitkää jälkimakua myöten, jää lopulta fiilis, että kellariin tämä sopisi haudata. Tarjolla on paljon todella herkullisia palasia, jotka sinänsä ovat paikoillaan, mutta kokonaisuus tuntuu hermostuneelta ja kireältä. Seuraavalle aamulle jäi pulloon reilun lasillisen verran; kuplia oli hyvin tallella, joskin maku oli kuohun ja happojen osalta lempeämpi. Chardonnay oli nostanut päätään, mikä ilmeni alussa raikkaana sitruksisuutena ja hiivaisuutena, mutta maun loppuosa oli yhä tummanpuhuva ja huomattavan maanläheinen.

Voi vain kuvitella millaista nektaria on luvassa, kun voimakas hapokkuus hellittää ja kulmat hioutuvat sileiksi pullokypsytyksen myötä. Tässä vaiheessa olisi erittäin kiinnostavaa tietää mistä kahdesta vuosikerrasta viini koostuu, mutta ei auta itku mäessä. Joka tapauksessa tässä vaiheessa kyseessä on mielenkiintoinen, viinillinen samppanja, joka tuntuu olevan paljon enemmän kasvupaikkansa kuin käytettyjen rypälelajikkeiden tuote.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s