2009 Querciabella Chianti Classico

2009 Querciabella Chianti Classico

 

Viinin hyvyyttä voi mitata monilla mittareilla. Näistä pullon tyhjenemisvauhti ei ole aivan mitättömimmästä päästä. Vaikka keskiviikkoiltana koko pulloa ei välttämättä halua tyhjentää seuraavan päivän töitä silmällä pitäen, voi tarpeeksi korkean dokabiliteetin omaavan viinin kohdalla lopputulos olla juuri tämä. Querciabella on parin edellisen vuosikerran perusteella juurtunut yhdeksi Chianti-suosikeistani, mutta tämä 2009-vuosikerta ei yltänyt aivan samoihin sfääreihin. Siitä riitti nimittäin kahdelle juotavaksi jopa kolmeksi illaksi.

Ensimmäisenä iltana parin tunnin dekantoimisen jäljiltä (huoneenlämpöinen) viini oli niin pahasti epätasapainossa, että pienehkö lasillinen riitti paremmin kuin hyvin. Tammea oli reippahasti ja tympeän epämääräinen ja yksioikoinen maku loppui hyvin lyhyeen.

Seuraavana iltana nappasin pullon melko viileänä viinikaapin ylähyllyltä. Kehitystä oli tapahtunut ja kokemus oli jo hyvin erilainen. Tuoksu oli sitä itseään eli pursusi kypsän mehukasta, hiekan pölyttämää tummaa kirsikkaa. Lisäksi tarjolla oli orvokkia, nahkaa ja paahteista tammea. Paletilla keskitäyteläisellä viinillä oli oikein mainio fokus. Maku tarjoili aluksi häivähdyksen jopa makeaa kirsikkaa, mutta tiukkojen happojen iskiessä kaikki makeus kaikkosi ja suutuntumasta tuli hyvin kuiva, toki chiantimaisen hyvässä mielessä. Paletilla dominoivat kypsä tumma kirsikka ja lakritsa, minkä lisäksi löydettävissä oli etenkin loppua kohden mentäessä multaa, nahkaa ja mausteita. Viini nosti veden kielelle.

Näin viinikaapista napattuna eli suhteellisen viileänä kyseessä oli siis täysin eri viini kuin edellisenä päivänä, mutta ikävä kyllä ongelmia ilmaantui lämpötilan noustessa. Aiemmin piilossa ollut tammi tuli kehiin ja voimistui hetki hetkeltä, vieden viiniltä reippaasti pisteitä mitä tulee maun puhtauteen ja freesiyteen, eli näin ollen sen nautittavuuteen. Kolmantena iltana viini taasen lauloi viileänä, mutta viimeiset tahmeat tipat olivat jälleen lähes pakkopullaa. Jälkikäteen huomasinkin sitten tuottajan suosittelevan nettisivuillaan viinille 13-17°C-nauttimislämpötilaa, minkä allekirjoitan ehdottomasti. Aiemmat vuosikerrat ovat toimineet huoneenlämpöisenäkin, mutta tämä 2009 ansaitsisi etikettiinsä huomautuksen, että lämpötilan lähestyessä kahtakymmentä astetta alkaa itse viini lähestyä keskinkertaisuutta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s