It’s Keller time

2011 Weingut Keller Riesling von der Fels

 

Rheinhessenin Keller on ollut saksalaisten tuottajien ämpärilistallani jo tovin. En tosiaan tiedä, miksi vastustin yli kolme kuukautta tämän pullon korkkaamista, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Viinin tuoksu on vivahteikas, moniulotteinen ja mielenkiinnon välittömästi herättävä. Esiin nousee keltaista omenaa, limettiä, greippiä sekä savua ja kivistä mineraalisuutta, joista kaksi viimeistä voimistuvat ajan myötä.

Kohtuullista konsentraatiota tukee hyvin voimakkaat hapot, jotka tekevät kokonaisuudesta hyvin lineaarisen ja tasapainoisen. Hedelmää ei puutu, mutta fokus on täysin muualla, sillä viini on luonteeltaan huomattavan kivinen ja mineraalinen. Rutikuivasta mausta huolimatta kyseessä ei ole lainkaan aggressiivinen viini. Vivahteita ja kerroksia löytyy, mutta kokonaisuus on nivoutunut erittäin tiukasti happorakenteen ympärille. Lopussa hedelmä on ohuimmillaan, mutta kokonaisuudessaan maku ei ole ohut, ja suuhun jää hyvin freesi fiilis.

Von der Fels on erittäin luonteikas ja ryhdikäs viini. Sen on sanottu biittaavan monia heikompien tuottajien GG-vinkkuja, mikä ei tunnu lainkaan mahdottomalta väitteeltä. Koomisella 11.80 euron hinnalla (Rieslinghaus, Bernkastel) tarjolla on hyvässä mielessä vakava, kokonaisvaltaisen hieno riesling. Mielenkiintoisesti lähimmät vertailukohdat tälle viinille löytyvät samppanjoista, joista esimerkiksi Pierre Pétersin Extra Brut omaa hyvin samanlaisen makuprofiilin. Sinänsä kyseessä on myös hyvä esimerkki siitä, miten käsittämättömän laaja skaala rieslingejä Saksasta tulee, sillä en muista hetkeen juoneeni mitään samanlaista.

 

2011 Bassermann-Jordan Riesling Trocken

 

Ja sitten taas yksi sulfiittivammainen, kierrekorkilla suljettu (Kellerissä btw oikea korkki) saksalainen riesling. Hyvin kirpeä tuoksu sisältää vihreää omenaa ja raapaistua tulitikkua. Parannusta ei tapahtunut ajan kanssa; säilytin pulloa jopa kaksi päivää.

Suutuntuma on rutikuiva, kevyt ja häijy. Paletilla rikki ei juurikaan tunnu ja viini on juomakelpoinen, mutta varsin ohut, askeettinen ja anteeksiantamaton. Tarjolla on omenan, greipin ja mineraalien herkkiä vivahteita. Vaikkakin kelvollinen ruuan kanssa, ei tästä vinkusta irtoa kyllä minkäänlaista nautintoa. Toivotaan, että kyseinen pullo ei anna oikeaa kuvaa viinistä.

 

Vollereaux Brut

 

Alkon halvimmalle samppikselle oli tullut altistuttua jo keväällä ja muistelin sen olevan siinä määrin juotavaa tavaraa, että tohtisi tarjota vieraille itsenäisyyspäivänä. Kyllähän kai se kaikki aspektit huomioon ottaen ihan kelpo tuote on, mutta tässä vuoden mittaan nautitut oikeasti hyvät samppanjat ovat antaneet perspektiiviä siinä määrin, että ei Vollereaux mitään kiksejä anna. Puhdas maku yhdistettynä kelvollisiin happoihin ei ärsytä aisteja, joten plussan puolella ollaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s