2011 Patrick Piuze Chablis Terroir Découverte

 

 

Quebecista ponnistava Patrick Piuze on tällä hetkellä koko Chablis’n kuuminta hottia. Olivier Leflaiven Chablis-osastolla sekä Jean-Marc Brocardilla kannuksensa kerännyt viinintekijä on hiljattain puskenut ulos vasta neljännen oman vuosikertansa, mutta maine on kiirinyt kauas ja jotkut ovat jo valmiita mainitsemaan tämän négociant-lafkan samassa lauseessa Raveneaun ja Dauvissat’n kanssa.

Piuzen hinnoittelu on kunnianhimoista, tämän ”perus-Chablis’n” kustantaessa 17 euroa Ranskassa. Perus-Chablis ei tosin käsitteenä toimi Piuzen kohdalla siinä mielessä, että tällä teoriassa vaatimattomalla tasolla talo tuottaa viittä eri viiniä, jotka kaikki ovat yhden palstan tuotoksia. Mikäli tästä vaatimattoman vuoden perustason tuotteesta voi vetää laajempia johtopäätöksiä, on talon hinnoittelupolitiikka enemmän kuin perusteltua.

 

 

Historiallinen tapahtuma oli käsillä pulloa avatessa, sillä koskaan ennen ei kohdalleni ole sattunut vahakapselilla suljettua viiniä. Alkossa on joskus tullut vastaan halpa vahalla suojattu Madiran, jonka suljenta näyttää murenevan käsiin. Tämän pullon kohdalla vaha oli kuitenkin todella tukevaa tekoa, joten googlattuani päädyin kuumentamaan suljentaa ennen ruuvailuja.

 

 

Voilà! Ruuvi penetroitui kapselin läpi kuin kuuma veitsi voihin ja avaaminen sujui kuin vahakapselia ei olisi edes ollut.

 

 

2011 Terroir Découverte (eng. discovery) on kyseisen cuvéen ensimmäinen vuosikerta, mutta toivottavasti ei viimeinen.

Väriltään viini on tyypillisen kellertävä, vivahtaen vihreään.

Tuoksu on fantastinen: merisuolaa ja kiveä, sekä hiukan omenaa myös! Äärimmäisen herkkä pähkinän vivahde löytyy myös tästä jossain määrin hyvää Loiren Sauvignon Blancia muistuttavassa tuoksusta, mutta missään nimessä tämän kohdalla ei löydy kissanpissaa, saati edes herukkaa tai karviaista. Maaperä se taitaa olla, joka puhuu.

Paletilla viini demonstroi upeaa makujen integraatiota, järkkymätöntä tasapainoa sekä äärimmäistä puhtautta. Mausta ja suutuntumasta ei puutu mitään, mutta toisaalta viinistä ei löydy mitään liian olennaista. Korkea hapokkuus on helppo havaita, mutta minkäänlaista happamuutta tai aggressiivisuutta ei. Hedelmäisiä aromeja on todella vaikea nimetä, mutta olisi suoranainen valhe sanoa, että tästä viinistä puuttuu hedelmää. Konsentraatiota on ja maussa hiukan jotain metallista, mutta molempia juuri kohtuullisessa määrin. Jos jotain makuja pitää nostaa esiin, ovat ne kalkkinen mineraalisuus ja hyvin hienovarainen pähkinäisyys. Helpoimmalla pääsen, kun sanon viinin olevan kaikessa herkkyydessään ja syvyydessään pahuksen herkullinen, viipyilevä ja järkyttävän nopeasti lasista katoava.

En näe edes tarpeelliseksi verrata tätä muihin kylätason Chablis-viineihin, koska tämä viini tuottaa omalla kohdallani enemmän nautintoa kuin useimmat maistamani premier cru’t. Vaikka Jean-Marc Brocard ei ole missään nimessä Chablis-tuottaja huonoimmasta päästä, diggaan tästä etenkin tyylillisesti huomattavasti enemmän kuin monista Brocardin viineistä. Piuzen ”hands-off”-ideologia kellarityöskentelyssä todellakin tuntuu tässä viinissä. Spesiaalia tavaraa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s