2010 Domaine Bott-Geyl Métiss Pinot d’Alsace

 

 

Nimi ’Pinot d’Alsace’ kertoo paljon, mutta ihan jokainen ei varmaan äkkiseltään sisällyttäisi tähän Pinot Blancin ja Pinot Gris’n dominoimaan blendiin myös Auxerrois’ta ja valkoiseksi viiniytettyä Pinot Noiria. Näiden palasten summa tämä biodynaaminen valkkari kuitenkin on, mutta käsittääkseni Marcel Deissista poiketen tämän kohdalla eri lajikkeet on viiniytetty erikseen.

Ja nyt seuraa jotain hassua: biodynaamisen ideologian hengessä käsittelen viinin kahdessa osassa, juuripäivän ja hedelmäpäivän näkökulmista.

Juuripäivänä korkatessa lasiin kaatuu jo odotettuun tapaan väriltään runsaan kellertävä viini. Mielenkiintoinen tuoksu tarjoaa hunajaa, keltaista teetä, märkää kiveä sekä yrttejä. Ilmaisu ontuu, mutta tuoksussa on erityinen ”viileä” fiilis.

Makukokemuksen tarina on nopeasti kerrottu: suutuntuma on aluksi lempeän pehmeä ja runsas, kunnes voimakas mausteisuus kuivaa paletin melkoisen ärjyllä tavalla. Mausteisuutta edeltävä makuprofiili on siinä määrin friikki sekoitus yhtä sun toista aromia, että olen helisemässä, kun pitäisi pystyä nimeämään eri palasia. Paljon on kuitenkin tarjolla ja selkeimpänä esiin nousee keltaisen teen maku. Runsasta ja kypsän hedelmäistä makua komppaavat kohtuulliset, joskaan öljyisen suutuntuman takia ei erityisen tuntuvat hapot.

Viinin mausteisuus on niin häiritsevän voimakasta, ettei kokonaisuutta voi pitää järin miellyttävänä. Mieleen tulee viiniä esitelleen naisen sanat, joiden mukaan tätä kahdeksan euron viiniä tulisi kypsyttää vielä pari vuotta ennen nauttimista. Sanomatta asiaan juuta tai jaata hautaan viinin kaappiin paremman toivossa.

 

 

Seuraavana aamuna muistuu mieleeni biodynaaminen kalenteri ja eri päiville annetut määritykset. Muistelen biodynaamisen ajattelun mukaisesti ”juuripäivän” sopivan viinin juontiin huonosti, mutta ”hedelmäpäivän” sopivan hyvin. Googletettuani kyseisen kalenterin en ylläty, kun huomaan viinin korkkauspäivän olleen juurikin ideologian mukainen huono viinipäivä. Mutta katsos vain, tänään pitäisi olla ”hedelmäpäivä”!

Vuorokausi avaamisen jälkeen tuoksu on parfyymisempi, mutta paljolti muuttumaton. Jos aiemmin oli makeuden tuntua, on se nyt kateissa.

Suutuntuman mausteisuus on hellittänyt kiitettävästi ja maku muodostaa nyt huomattavasti paremman jatkumon, joskin entistä hedelmäisemmässä jälkimaussa on pientä lämpöä havaittavissa. Muutos ei tosiaan ole järin dramaattinen, mutta viini on kuitenkin nyt kertaluokkaa miellyttävämpi, etenkin jääkaappikylmänä. Eksoottinen hedelmäisyys pistää miettimään voisiko tämän viinin kohdalla olla kyseessä välillä viinikuvauksissa vilahtava santelipuu (eng. sandalwood)? Talon omasta 1-9 makeusskaalasta on ympyröity numero 3, mutta omaan suuhuni tämä tuntuu enemmänkin rutikuivalta viiniltä, jossa on kypsän hedelmän takia makeuden illuusio.

Kyseessä on yksi niistä viineistä, joille on todella vaikea keksiä ruokapareja, ja koska en pidä tätä varsinaisesti herkullisena en voi sanoa olevani aivan järisyttävän suurissa kikseissä siitä. Mielenkiintoinen rypälesekoitus on tuottanut ehdottomasti mielenkiintoisen makumaailman, mutta kuriositeetin tasolle jäädään tällä kertaa. Maistaessani tätä mitä aurinkoisimpana kesäpäivänä Beblenheimin idyllisessä kylässä Bott-Geylin maisteluhuoneessa ihastuin, mutta nyt en ole yhtä innoissani. Syytän Suomen masentavaa syksyä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s