Kaksi kertaa hohhoijaa

 

Tammikypsyttämätön ja enintään hillitysti sakkakypsytetty grüner veltliner on ihanteellisesti puhtaan omenainen, hapokas ja hillityn valkopippurinen. Tämä tyyli vetoaa minuun. Domäne Wachau Grüner Veltliner Federspiel Kaiserberg istuu kuvaukseen, mutta tökkii silti.

Tuoksu ei ole lainkaan huono. Astetta eksoottisempi, välittömästi avoin paketti sisältää kypsää, raikasta omenaa, greippiä, valkoista pippuria sekä sopivassa määrin sakkakypsytyksen tuomaa hiivaa.

Paletilla viini on kypsän hedelmäinen, mutta selväpiirteinen. Korkeahko hapokkuus istuu kokonaisuuteen. Jo aiemmin todetun mukaisesti makuprofiili on kaikista klassisinta GrüüVeetä. Mikä sitten tökkii? Se, että vaikka viini on pääosin freesi ja ruokaystävällinen, ohenee hedelmä lopussa tuntuvasti ja matalasta alkoholiprosentista (12,5) huolimatta havaittavissa on vastenmielistä lämpöä. Jos viinin jälkimaku ei ole raikas, ei kokonaisuuskaan voi olla raikas.

Vikoineenkaan kyseessä ei ole niin hirvittävän huono viini, mutta se on selkeästi tähän mennessä huonoin esitys tuottajalta, jonka viineistä olen pitänyt kautta linjan. Noh, kukaan ei voi olla aina vedossa.

 

 

Tämä tilalta mukaan poimittu viini oli tarinan mukaan luultu loppuunmyydyksi jo aika päivää sitten, kunnes kellarin nurkasta löytyi yllättäen kolme pulloa. 20 euron hinnalla elättelin toiveita erittäin päräyttävästä (ja varsin kohtuuhintaisesta) kypsän rieslingin tuomasta viinikokemuksesta, mutta ikävä kyllä jouduin pettymään.

Tämänkin viinin kohdalla ollaan tuoksun osalta vahvasti voiton puolella. CellarTrackerissa mainittiin viinin kypsyneen ”saksanpähkinällä tuoksutetussa” (???) tynnyrissä, josta mahdollisesti johtuen olen löytävinäni kyseistä fleivoria myös viinin tuoksusta. Lisäksi tästä varsin kauniista ja häpeilemättömän intensiivisestä bukeesta – kuten vanha kansa sanoo – löytyy aprikoosia, hunajaa, jalohometta sekä palanutta sokeria. Huonomminkin voisi käyttää aikaa kuin tätä nuuhkuttelemalla.

Paletilla viini pursuaa moselilaisille tyypillistä kirpeänmakeaa hedelmää. Eläväinen hedelmä sisältää varsin stailin sekoituksen aprikoosia, kurpitsaa ja persikan kiveä. Herkullinen makuprofiili ei kuitenkaan riitä, kun hapokkuus on auttamattoman heppoisella tasolla. Raskaalta viini ei tunnu, sillä se ei ole kovinkaan konsentroitunut, mutta happojen puute näkyy ennen kaikkea elottomuutena. Tämän viinin juominen on pahuksen tylsää puuhaa. Moselin Auslese on parhaimmillaan juustoviinien eliittiä, mutta yhdistelmä ei tällä erää toiminut niin brien kuin sinihomejuustonkaan kohdalla.

Turpaan tuli kahdesti. Juuri nyt laitan sormet ristiin ja toivon, että Rosso di Montalcino-projektin seuraava askel tarjoaisi jotain hehkuttamisen arvoista. I’ll be back.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s