2009 Ciacci Piccolomini d’Aragona Rosso di Montalcino

 

Ei ole mikään salaisuus, että Sangiovese lukeutuu lempirypälelajikkeisiini. Lajikkeen suosikki-ilmentymäni – Chianti Classico – on kuitenkin tullut siinä määrin tutuksi, että kiinnostavia uusia tuttavuuksia on hankala löytää. Mikä siis avuksi, kun aina pitää maistaa jotain uutta?

Brunello on liian kallista ja Vino Nobile di M… liian pienen tuotannon tavaraa (kyseistä settiä puskee ulos ainoastaan noin 70 tuottajaa, mikä on ainakin omaan korvaani yllättävän pieni luku). Toscanan rannikko ei tule kyseeseenkään, joten jäljelle jää Brunellon pikkuveli, Rosso di Montalcino. Huonojen kokemusten siivittämänä ei kuitenkaan sovi sokkona tunkea päätään viidakkoon, joten tein hyvin pienimuotoista researchia kohtuuhintaista viiniä tuottavista lafkoista, jotka tuottaisivat suhteellisen perinteistä Brunelloa. Tämä siksi, että kukaan ei puhu Rossosta, mutta moni puhuu Brunellosta.

Ensimmäinen etappi ”kokeilun” tiimoilta ei vastannut ihan hakemaani, tai oikeastaan ei lainkaan, mutta en ole vielä menettänyt toivoani appellaation suhteen. Pullo avattiin naudanpaistin yhteydessä, mutta aivan liian makean hedelmän takia nautin vain lasillisen, jonka jälkeen hyvinkin epätavallisen täysinäinen pullo unohtui jääkaappiin kahdeksi vuorokaudeksi.

Viinillä on voimakas tummanpunainen väri, mutta se ei kuitenkaan ole epäilyksiä herättävän syvä.

Tuoksu on niin ikään tummanpuhuva ja voimakas, luoden mielikuvia kypsästä kirsikasta, paahteisesta tammesta, mullasta, mausteista ja suolaisesta lihaisuudesta.

Suutuntumaltaan viini on täyteläisempää osastoa, runsaan mehevä ja hyvin kypsä. Makuprofiilia dominoi tyypillinen kuiva tumma kirsikka, minkä lisäksi tarjolla on vadelmaa, lakritsaa, tervaa ja pienessä määrin jotain lääkemäistä. Happoja löytyy runsaasti, tiukkaa grippiä myös. Hedelmä on toivottua makeampaa, joskin jälkimaku on melko kuiva. Tanniinit ovat erittäin pyöreät.

Kirkkauden ja puhtauden osalta en rankkaisia tätä viiniä kovin korkealle, joskin se onnistuu olemaan suhteellisen freesi hyvin tummista mauista ja hedelmän makeudesta huolimatta. Makuprofiili on jossain määrin lähellä Isole e Olenan 2008 Chianti Classicoa, mutta kyllä tämä huomattavasti miellyttävämpi (lue: juomakelpoinen) viini on. Ihanteellisen lasissani olevasta sangiovesesta ei kuitenkaan löydy vadelmaa saati lakritsaa, joten uutta suosikkia ei tällä erää löytynyt. Ihan ok RdM, mutta ei enempää.

4 thoughts on “2009 Ciacci Piccolomini d’Aragona Rosso di Montalcino

    • Se on mulle vähän niin kuin Chile. Varmasti siellä tehdään oikeasti hyviä ja kiinnostavia viinejä, mutta itellä on tullut vastaan pelkästään tosi kaupallisia virityksiä, jotka ei painele mun Toscana-nappuloita lainkaan😦 Jos tiedät jotain mitä mä en tiedä ni heti jakoon!

      • Ei mulla oikeen tähän väliin ole heittää mitään, mutta toi Chile on vähä outolintu itelleki kunnes eilen tuli maistettua muutama kypsyneempi kaveri ja diggasin. Esim. Santa Rita Casa Real 1987 oli aivan hiton kliffa! Mut kukkii se perunakin..

  1. No just joku tollane Casa Real ikääntyneenä vois kiinnostaaki, mutta kaippa sillä Chilellä luulis myös ihan tuottajienkin osalta olevan omat Ridgensä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s