Aina ei voi voittaa

Sanotaan, että mitä enemmän maistelee viinejä, sitä enemmän oma maku selkeytyy. Jo useampien vuosien ahkeran maistelemisen tuloksena oma makuni on vahvasti kallellaan muun muassa Chianti Classicon ja eurooppalaisten rieslingien suuntaan. Harmillisesti jokainen kotonamme aukeava näiden lajien edustaja ei aiheuta pelkkiä yläfemmoja ja fistpumppeja. Tästä esimerkkinä kaksi viimeisintä.

 

 

Hyvä tuottaja ja hyvä palsta antoivat olettaa tästä Systembolagetista löytyneestä pullosta pulppuavan hyvää viiniä. Täysin epäoleellisena nippelitietona minulle suhteellisen vieras instituutio nimeltä International Wine Cellar on antanut viinille 94 pistettä, oletettavasti sadasta. Tuntematta pisteyttäjän preferenssejä on pelkälle luvulle vaikeaa antaa painoarvoa, mutta tätä viiniä juotuani annan mahdollisesti vastaisuudessa vielä vähemmän.

Keskivertoa runsaamman värisessä viinissä on pieniä hyviä happoja indikoivia kuplia. Selkeä, suhteellisen avoin tuoksu tarjoaa kypsää keltaista omenaa, sitrushedelmää, voikukkaa sekä kiveä.

Paletilla viiniä on täynnä hyvin konsentroitunutta kypsää hedelmää sekä tuntuvaa mausteisuutta. Todella iso ja voimakas, omaan makuuni liiaksikin. Visuaalit pettävät tällä erää, sillä kaiken konsentraation takia tämä viini tuo suutuntuman puolesta enemmän mieleen lämpimän ilmaston chardonnayn kuin eurooppalaisen rieslingin. Hapot eivät juurikaan pääse esille. Makuprofiilista irtoaa kuivaa mutta mahdottoman kypsää omenaa, aprikoosia, valkoista pippuria sekä lievää mineraalisuutta. Jälkimaku on kaikessa pituudessaan raskas ja tympeä.

Kyseessä on todella kehno tulkinta valkoisten rypälelajikkeiden suosikistani: aivan liian massiivinen ja samalla tylsän eloton. Harmillisesti tämä on myös ensimmäinen Schloss Gobelsburgin viini, josta en ole lainkaan pitänyt.

 

 

Linkittäisin tämän Alkon tilausvalikoiman viinin Alkon sivuille, mikäli kyseessä olisi tosiaan se viini, jota monopolin sivut väittävät sen olevan. Vaan kiitos nimimerkki Aaveen opin tänään, että tilausvalikoimassa oleva tuote on oikeasti saman tuottajan Riserva-viini. Toivottavasti ovat vetäneet myymälöiden hyllyltä jo väärät pullot pois tätä kirjoittaessa, ettei joku muu erehdy maksamaan rankkaa ylihintaa hyvin keskitasoisesta Chianti Classicosta. 25 euroa maksoin pullosta, mikä on toki pari euroa vähemmän kuin Castello di Ama Chianti Classicon hinta, mutta makukokemuksen puolesta viineistä ei voi puhua samana päivänä.

13 % alkoholitilavuus viinissä on aina hyvä alku. Niin myös voimakkaan tumma, mutta kuitenkin melko läpinäkyvä ja hiukan ikääntynyt väritys lasissa. Tumpelona onnistuin kaatamaan pari tippaa pöydälle, mutta pyyhittyäni ei liinaan jäänyt niin minkäänlaista tahraa. Mega purplea ei siis tällä kertaa ole käytetty. Pieniä sakkakiteitä löytyy, mikä sekin on toki plussaa kirjoissani.

Tuoksu on alusta asti avoin: tummaa kirsikkaa, tallinnurkkaa, pölyä, nahkaa ja pientä rauta/veri-henkistä vivahdetta. Kypsää tummaa hedelmää sekä suolaisia elementtejä, ei paha.

Suussa keskitäyteläinen viini maistuu aluksi runsaan – jopa paksun – mehevältä, hyvin kypsältä tummalta kirsikalta. Nopeasti maku kuitenkin kuivuu ja siirtyy hetki hetkeltä kauemmaksi hedelmäisyydestä, tuoden peliin lakritsaisia ja bitterisiä komponentteja. Siirtymä on melko äärimmäinen, hiukan liian pehmeästä nopeasti hiukan liian niukkahedelmäiseen ja tylyyn. En lähtisi puhumaan mistään uskomattomasta tasapainosta, harmoniasta tai saumattomasta jatkumosta.

Happoja löytyy reilusti, mutta silti viini ei oikein pistä kampoihin pihville. Ei taistele vastaan, mutta yhdistelmä on hyvin lähellä tasoa ’talon punaviini ja bistecca Fiorentina pienessä vaatimattomassa ravintelissa jossain päin Toscanaa’. Toisaalta viini toimii ruuan jälkeen sellaisenaan ja kovan juuston kera kohtuullisen hyvin, mutta hengitellessään tuntuu siirtyvän yhä enemmän kohti ei-hedelmäisiä aromeja, ts. kehittyvän negatiivisesti. Viini jättää suuhun tahmean fiiliksen, minkä johdosta seuraavalle siemaukselle ei ole kiirettä.

Olisin kenties viinille armollisempi jos olisin maksanut siitä ”oikean hinnan”, mutta ei tämä nyt millään mittapuulla ole mikään tajunnanräjäyttäjä. Lisäarvoa tuo kuitenkin, että taas on tullut maistettua yksi CC lisää. Next!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s