2008 Cascina Lo Zoccolaio Barbera d’Alba Suculè

 

Jos omistaisin viisaan velhon rakennuttaman superviinikellarin, joka sisältäisi loputtomat saldot kaikkia maailman viinejä, en todennäköisesti joisi Italia-osastolta ikinä muista lajikkeista kuin Sangiovesesta ja Nebbiolosta tehtyjä viinejä. Toistaiseksi omistan kuitenkin ainoastaan erittäin rajallisen kapasiteetin omaavan viinikaapin, jonka tässä ja nyt juotavaksi passaavien punaviinien osuus on huvennut surkuhupaisan pieneksi.

Niin heikoksi on tilanne tosiaan mennyt, että harkitsin eilen vakavasti hakevani pitkäripaisesta pullon punkkua 9 tuntia haudutetun naudan etuselän kyytipojaksi. Loppupeleissä päätin kuitenkin etsiä kaapista ennen kesää haalimani ”erilaisen piemontelaisen”. Ostopäätöksen perusteena oli kai joskus ollut ostaa useamman sangiovesen ohella kaappiin myös eksoottisempaa arkiviinisettiä, jonkin sortin muka tarpeellisen vaihtelun hengessä.

Noh, kyseisen ostosreissun sangiovesejen ollessa hyvin pitkälti juotu edellisviikon Castello di Aman myötä oli sitten aika sille vaihtelulle. Päätös osoittautui sinänsä huonoksi, että repiessäni pulloa kaapista onnistuin saamaan viitisen muuta pulloa jaloille, mutta onnellisesti yksikään pullo ei hajonnut iskeytyessään parkettiin. Myös varpaani ovat kunnossa. Hyvä muuten, että juuri tämä kyseinen pullo ei tippunut päälleni, sillä muutamat Argentinaan ja Espanjan pommiviinit poislukien en ole ikinä pidellyt näin massiivista ja painavaa viinipulloa. Ei taida Lo Zoccolaio olla turhan huolissaan hiilijalanjäljestään.

Nippelitieto: Vuonna 1985 – joka sattumoisin on synnyinvuoteni – 30 ihmistä kuoli ja useampi sokeutui juotuaan metanolilla terästettyä Barbera-viiniä.

Viinillä on eläväinen ja kaunis tummansinipunainen väri, joka päästää kivasti valoa läpi.

Tuoksu kummastuttaa: runsaasti tummaa hedelmää, pääasiassa mustaherukkaa ja kirsikkaa, hiukan kengänkiilloketta ja erikoinen vihreä vivahde, joka välillä tuntuu omenalta (!) ja välillä vegetaalisemmilta aromeilta. Lisäksi tuoksussa on kiva savuinen aromi.

Paletilla vinkku on odotetusti melkoisen konsentroitunut ja suuntäytteinen, muttei onneksi kuitenkaan kovin makea. Hienoisesta lääkemäisestä vivahteesta huolimatta maku tarjoilee paaaaljon suhteellisen puhdasta kypsää tummaa kirsikkaa, tervaa ja hiukan mineraalisuutta. Jostain syystä en löydä vihjeitä viinin viettämästä 18 kuukaudesta pienissä ranskalaisissa tammitynnyreissä, mikä toki on positiivista. Runsas pläjäys mehevää, mehukasta tummaa hedelmää maistuu omaan suuhuni miellyttävän kuivalta. Reipas hapokkuus estää viiniä tuntumasta raskaalta, ja tuo tasapainoiseen lopetukseen kivaa happamuutta. Helppoa tavaraa, joka ei juuri haasta millään tapaa.

Huono viini tämä ei ole, mutta sen pahin kompastuskivi on tietynlainen anonyymiys ja tylsyys; sen juominen ei juuri herätä minkäänlaisia tuntemuksia. Viini ei riidellyt ruuan kanssa, mutta ruoka oli ehdottomasti aterian kohokohta. Piemontelaiset viinintekijät tuntuvat arvostavan Barberaa sen helppouden ja luontaisen hapokkuuden takia, mutta tämän viinin kohdalla ei juuri ole minkäänlaista luonnetta tai karismaa saatu esiin. Alle kympin hinta huomioonottaen ei kai pitäisi liikaa nipottaa, mutta kaiken kaikkiaan aika helposti unohdettavan kokemuksen se tarjosi. Annan siis viinille reilun, paljon kertovan arvosanan: TEKNISESTI täysin virheetön tuote.

 

 

En tietenkään kannustaisi ikinä ketään lataamaan laittomasti Internetistä, mutta haluan silti todeta, että Anthony Bourdainin No Reservations-ohjelman viimeisin jakso, missä herra matkaa Pinot Noirin sydänmaille Bourgogneen, on sykähdyttävää tavaraa. Vaikutuin siinä määrin, että haluan ehkä käydä mestoilla lähitulevaisuudessa.

6 thoughts on “2008 Cascina Lo Zoccolaio Barbera d’Alba Suculè

  1. Ei sinne kannata lähteä. Kamalan haileeta litkua kauheen kalliilla😀 No ei kai.. Mutta varoituksen sana; sinne kun meet niin paluuta ei ole. Kun kerran maistat vähän kypsyneempää sanotaan vaikka Gevrey-Chambertanin tai Vosnen vinkkua, jotka voi parhaimmillaan lähteä alle 50 eurolla paikan päälta, niin paluuta ei ole. Oli aika päräyttävää ajella Route des Grands Crus’ta, nauttia lounasta La Montrachetin kiviaidalla, jne..

    • Bourgogne ei tunnu ihan niin turistivetonaulalta kuin melkeinpä mikä tahansa muu viinialue, mutta kyllähän sinne nyt vaan on päästävä! Vielä on onneks aikaa myydä ajatusta avokille ens kesän lomien osalta🙂

      • Nättejä ja rauhallisia pikkukyliä, missä upeita rafloja ja herkullisia vinkkuja. Meidän reissun paras rafla oli juurikin Nuits-St-Georgesissa mistä irtosi 35 eurolla 3 rkl dinneri mikä pieksi mukana ollut kokki sanoi syöneensä p**kempaa safkaa parinkin misukan mestoissa. Niin ja viinilista oli enemmänkin viinikirja.

    • Hah, maanantai-ilta lähtenyt käyntiin viinin merkeissä?🙂 Sisältö toki tuli selville, pitää pummia tuon ja miksei muidenkin raflojen ja tärppien nimiä jos reissu alkaa joskus materialisoitua.

      • En tiedä mitä ne oikein kraanaveteen tääl sekoittaa.. Mut joo eiköhän jokunen vinkki löydy sit tarpeen tullen🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s