Riesling & Gamay

2008 S.A. Prüm Wehlener Sonnenuhr Riesling Kabinett

 

Ulkona alkaa olemaan jo sen verran hyytäviä kelejä ajoittain, että viinikaappia pitää alkaa pian täyttämään ronskimmilla punkuilla. Edellisen viikonlopun samppanjatasting auttoi, mutta edelleen kaappi pursuaa arvokasta hyllytilaa vieviä rieslingejä. Siispä korkkasimme yhden.

Herkullisen hedelmäinen tuoksu hyökkää lasista. Tarjolla on freesi ja räjähtävän runsas paketti vihreää omenaa, karambolaa, persikan kiveä sekä hiivaa. Todella herkullinen tuoksu ei ole viinin huomattavasta jäännösokerista (63.4 g/l) huolimatta kuitenkaan kamalan makea.

Suutuntuma on kaikessa kypsässä hedelmäisyydessään myöskin runsas, mutta terhakoiden happojen ja matalan alkoholin (7.5 %) ansiosta todella eloisa ja kevyt. Snadisti makea ja kirpeä hedelmä on todella herkullista: omenaa, päärynää, greippiä ja kivistä mineraalisuutta. Hapot eivät ole lähelläkää monien 2010 rieslingien tasoa, mutta dokabiliteettia ei tältä vinkulta puutu. Freesi, mehukas ja kevyt; ihanteellinen seurustelu/terassi/picnic-vinkku.

 

2010 Domaine du Vissoux / Pierre-Marie Chermette Moulin-à-Vent Les Trois Roches

 

Laadukkaan Cru Bojon ja Nouveaun vastakkainasettelu on jo klisee, mutta tämän vinkun kohdalla kontrasti on kenties äärimmilleen viety. Toki ei ollut kovin fiksua jättää laiskana miehenä viiniä dekantoimatta, mutta tämä Gamay oli avaamispäivänä niin jumalattoman tiukassa tikissä, että en pystynyt edes herkullisen oluessa haudutetun vasikan osso buccon kylkiäisenä saamaan siitä tippaakaan nautintoa. Vaikka varsinaisesti tanniineista ei kai voi puhua, on Les Trois Roches rakenteellisesti todellinen monsteri. Vasta 48 tuntia myöhemmin se oli ensimmäistä kertaa sellaisessa kunnossa, että sitä pystyi hyvillä mielin maistelemaan.

Les Trois Roches’lla on voimakas, hyvin kaunis tummanpunainen väri.

Maamainen ja hiukan suolainen tuoksu on todella kutsuva, tarjoten tummaa kirsikkaa, vadelmaa, graniittia ja orvokkia. Vertailuna vaikka ylläolevaan risukkaan ei tämän viinin tuoksu ole todellakaan räjähtävän avonaista ja sieraimet täyttävää osastoa, vaan hillitty, hienovarainen ja tyylikäs.

Suutuntuma on samettinen ja melko runsas, mutta tuntuu samalla lähes painottomalta. Rutikuiva maku peittää koko paletin tyylikkäällä sekoituksella kirkasta tummaa ja punaista marjaa, kunnes voimakkaat hapot ilmaantuvat paikalle ja vetävät suun suppuun, jättäen hyvin miellyttävän, kuivan tuntuman. Jälkimausta erottuu hillittyä lakritsaa sekä mineraalisuutta. Happojen ärhäkkyys on yhä sitä luokkaa, että alun runsaasta, kypsästä hedelmästä huolimatta maun loppuosa on jossain määrin kireä, mutta kokonaisuutena maku on kauttaaltaan todella paljon harmonisempi kuin aikaisempina päivinä. Kaikki palaset ovat paikoillaan, joskin tiukasti kiinni naulattuna.

Rakennetta on tosiaan vaikka muille jaettavaksi, mutta toisaalta hedelmääkin on tarjolla. Tuottaja arvioi viinin olevan huipussaan 3-7 ikävuosien kohdalla, mutta itse uskaltaisin ennustaa näin intensiivisen ja hienosti rakennetun paketin kokevan selkeästi pidemmän elinkaaren. Jos säilytystila ( ja kärsivällisyys) ei olisi merkittävä tekijä, ostaisin ihan mielenkiinnosta muutaman pullon ~10 vuoden kypsytystä varten, sillä tämä viini edustaa ehdottomasti Beaujolais’n vakavinta osastoa, jonka näin huippuvuosikerran osalta olettaisi kypsyvän kuin laadukas Pinot Noir. Eeppisen laadukas viini 14 eurolla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s