Normisunnuntai

 

Sunnuntaina 23.9.2012 satoi aivan tolkuttomasti, aamusta iltaan. Sattumoisin saman päivän iltapäivään/alkuiltaan ajoittui ystäväpiirissämme pienimuotoinen samppanjatasting. Tarkoituksena ei ollut sylkeä lasiin saati sylkykuppiin, joten ajankohta ei ollut kaikista tavanomaisin. Alunperin tasting pitikin pitää edeltävänä lauantaina, mutta esteiden ilmettyä isäntämme ehdotti sunnuntaita, jolle muut osanottajat ehkä hieman yllättäen nyökkäilivät itsevarmasti, näyttäen keskisormea potentiaaliselle maanantaidarralle.

Kaikki varsinaiset maisteltavat pullot olivat Ranskasta hankittuja, mutta näiden lisäksi yksi maistelija toi vielä mukanaan Serge Mathieu Cuvée Prestige Brut-samppiksen. Miksikäs ei, alkuperäiset kuusi pulloa kuutta maistelijaa kohden eivät mitenkään olisi antaneet riittävästi promilleja sunnuntai-iltaan mentäessä…

 

1995 Pascal Doquet Champagne Blanc de Blancs Grand Cru Le Mesnil

 

Maistelut starttasivat 100 % Chardonnay’lla Le Mesnil Sur Oger’n kylästä. Viini on mennyt pulloon 1996 ja hiivasakkojen poisto on tapahtunut maaliskuussa 2011, eli sakkakypsytys kesti omien laskujeni mukaan vaatimattomat 15 vuotta. Not too shabby! Hintaa pullolla oli 47 euroa, sokeria 7 grammaa litraa kohden.

Kohtuullisesta eliniästä huolimatta tämä on vahvasti Charles Heidsieckin Blanc des Millenairesin hengessä todella nuorekas viini. Pitkä kypsytys on tuonut kehittyneempiä aromeita, mutta rakenne on vielä todella vakuuttavassa tikissä. Tuoksu on puhtaan mineraalinen, herkullisen taikinainen ja hiukan kardemummainen, sekä ennen kaikkea harmoninen ja syvä. Lempeä mutta napakka mousse on hyvin viipyilevä. Omenan, sitruksen ja taikinan värittämä maku on kuiva, täydellisen tasapainoinen ja suuntäytteinen. Terhakat hapot kantavat tyylikkääseen, pitkään jälkimakuun.

Mielestäni kyseessä on aivan loistavan hintalaatusuhdeen omaava rodukas viini, josta pidettiin poikkeuksetta. Nuorempien Côte de Blancs-viinien tapaan selkeästi ruokajuoma ja toimikin loistavasti tarjolla olleiden Kampin Sushibarin mättöjen kanssa.

 

2000 Taittinger Champagne Brut Blanc de Blancs Comtes de Champagne

 

Luonnollisesti tastingin kallein viini (99 €) oli viallinen. Rikkiaromin määrä oli selkeän häiritsevä, eikä todellakaan hävinnyt yli kolmen tunnin odottelun aikana avaamisesta. Viinistä nauttiminen ei ollut mahdollista, mutta joitain ominaisuuksia siitä sai poimittua ja arvioitua . Minkäänlaisia mielipiteitä tuskin tulisi vinkun laadusta tämän perusteella tehdä.

Vertailuja Pascal Doquet’n samppanjaan ei voinut välttää saman rypälekoostumuksen johdosta. Siihen verrattuna Taittinger on runsaampi ja viinillisempi, mutta paljon heikkorakenteisempi. Myös kuohu on huomattavasti veltompi CdC:ssä ja se maistuu makeammalta. Kaiken kaikkiaan huono kontrasti.

 

1998 Gosset Champagne Celebris Extra Brut

 

Seuraavaksi oli luvassa Pinot Noirin ensiesiintyminen tastingissa. Nyt oli kyseessä 64 % Chardonnay-36 % Pinot Noir -blendi, joka on varustettu 3.5 gramman sokerilisäyksellä ja 69 euron hintalapulla.

Gosset Celebris oli vahva alusta asti, mutta parani pullon avaamisen jälkeen jatkuvasti hamaan loppuun asti. Sen freesi tuoksu on ompun ja mineraalien ohella kermainen ja alati voimistuvassa määrin paahtoleipäinen. Maku on odotetusti hyvin kuiva, mutta pursuaa huippulaatuista kypsää hedelmää, ollen totisesti kaikkea muuta kuin ohut. Alussa maku on enemmän keltaisen hedelmän ja mineraalien värittämä, mutta ajan myötä hedelmäisyys muuttuu tummemmaksi. Samalla maku kasvaa alati runsaammaksi, säilyttäen kuitenkin linjakkuutensa ja ryhtinsä, kiitos varmaankin Gosset’n perinteen välttää malolaktista käymistä.

Kyseessä on todella hyvärakenteinen, pitkäkestoisella moussella varustettu samppanja, joka valittiin hajaäänin tastingin parhaaksi. Aina voi löytää yhtä hyvää jostain halvemmalla, mutta ainakin Reimsin 69 euron hintalapulla rohkenen sanoa Gosset Celebris’n olevan hintansa väärti. Hieno gastronominen samppanja, joka ei juurikaan jaa mielipiteitä.

 

1998 Henriot Champagne Cuvée des Enchanteleurs Brut

 

Seuraava viini on niin paperilla kuin käytännössäkin jossain määrin samanhenkinen kuin Gosset Celebris. Sama vuosikerta, ei niin kovin erilainen 50-50 rypälesekoitus, mutta sokeria kymmenisen grammaa litrassa. Hintaa 75 €.

Talon tavan mukaan Enchanteleursilla on ennen kaikkea puhdas, suolaisen mineraalinen tuoksu. Siinä on myös taikinaa ja sitrusta sekä tummaa marjaa, jonka ansiosta se on hyvin moniulotteinen ja syvä, ja aivan mahdottoman herkullinen. Tätä viiniä kelpaa haistella pidempäänkin! Kuohu on todella suuri, mutta napakka ja tiheä, ja se kestää todella pitkään. Maku on runsas ja viinillinen, mutta suolainen vivahde tekee siitä hyvin kiinnostavan ja herkullisen. Dosage on mielestäni oikealla tasolla.

Sokerin ansiota tai ei, Enchanteleurs on täyteläisempi kuin Celebris ja omaan makuuni maukkaampi. Rakennetta löytyy tukemaan monenlaisia ruokia, mutta joisin tätä hyvin mieluusti useita lasillisia – kenties jopa koko pullon – sellaisenaan. Kyseessä on omaan suuhuni täydellisyyttä hipova hedonistinen paketti; viipyilevä ja virheettömän tasapainoinen maku on vertaansa vailla. Tämä oli itseni lisäksi yhen maistelijan mielestä illan paras viini.

Pähkäillessäni Reimsläisessä putiikissa tämän ja 1996-vuosikerran välillä sanoi myyjä tämän olevan kahdesta parempi nyt juotavaksi. Sanoisin, että kyseessä on valmis viini, joka ei kuitenkaan tule missään nimessä hiipumaan pitkään aikaan. Ehdottomasti hintansa väärti.

 

N.V. Palmer & Co Champagne Cuvée Amazone Brut

 

Seuraavaksi aukesi viini, jonka sisällön iästä en osaa sanoa mitään liian konkreettista. Jossain todettiin viinin kypsyneen noin kymmenen vuotta, toisaalla taas sanottiin sen olevan kolmen lähekkäisen vuosikerran sekoite. Niin tai näin, kyseessä on joka tapauksessa ison viljelijäosuuskunnan jonkin sortin prestige-viini, joskaan ei kovin kallis sellainen. Hintaa Epernayssa oli 36 euroa ja viini tarttui mukaan puhtaasti myyjän suosituksesta.

Tuoksu on tällä viinillä aivan eri tavaraa kuin aiemmilla. Ikääntynyttä, eksoottista hedelmää, tammea ja kirsikkaa on oma nenäni löytävinään. En ole kikseissä tuoksusta, siinä ei ole samanlaista puhtautta ja selkeyttä kuin aiemmilla (kunnossa olevilla) viineillä.

Mousse on vielä suurempi kuin Henriot’lla, mutta ei lainkaan samaan tapaan napakka vaan ensimmäistä pistoa lukuunottamatta hyvin veltto. Hedelmäisyys on selkeästi kehittyneempää, tummempaa osastoa, mutta ikävä kyllä makeamman puoleista ja epämääräistä. Hapot ovat sen verran matalalla tasolla, että täyteläinen viini tuntuu lattealta, jos ei sentään ihan elottomalta. Jälkimaku on lyhyt ja hiukan ohut. Liikaa dumaamatta tyydyn toteamaan, että edeltäviin viineihin verrattuna Amazone on auttamattoman heikkorakenteinen ja hyvin mitäänsanomaton. Lasillinen saattaisi mennä ilman vertailukohtia, mutta en oikein jaksa innostua. Eikä jaksanut kukaan muukaan.

 

N.V. Henri Giraud Champagne Code Noir

 

Viimeisenä virallisena maistelupulloja oli luvassa joukon musta lammas: paikallisessa tammessa kypsynyt 100 % Pinot Noir Aÿ’n Grand Cru-kylästä. Tästä 2007 lanseeratusta cuvée’sta oli huomattavan vähän tietoa saatavilla, mutta tarjolla olevat tiedot toki luovat jo melkoisia ennakkoasenteita. Hintaa fiinillä pullolla oli 72 euroa.

Verrattuna tastingin muihin viineihin – tai oikeastaan suurimpaan osaan elämäni aikana maistamiani samppanjoita – on Code Noir tosiaan kuin eri planeetalta. Tammea ei ole käytetty mitenkään hienovaraisesti, vaan se tuntuu vahvasti niin tuoksussa kuin maussakin. Tuoksu on todella voimakas ja siitä löytyy selkeän tammen ohella todella villi makumaailma: kirsikkaa, IPAmaista appelsiininkuorta ja kolaa. Hedelmäisyys on hyvin kypsää, tuoden mieleeni jostain syystä jopa marmeladin. Tammi tosiaan on laittanut leimansa kaikkeen, mutta jostain syystä lopputulos ei tunnu lainkaan vastenmieliseltä.

Suussa Code Noir on odotetusti todella tuhti ja voimakas. Se on myös hyvin viinimäinen, jopa punaviinimäinen. Hyvin voimakas, runsas kuohu tuntuu jopa melko toissijaiselta kokonaisuudessa. Kuohun jälkeinen maku on niinikään erittäin runsas ja todella pitkäkestoinen. Makumaailma on paljolti kehittynyttä appelsiini/mandari-osastoa, mikä ei ole järin tyypillistä samppanjalle. Tämä ei todellakaan ole mikään aperitiivi, vaan varmasti hyvinkin voimakkaille liharuuille kampoihin laittava voimanpesä. Toisaalta kaikesta voimasta ja runsaudesta huolimatta Code Noir’lla on upea rakenne ja täten se ei varsinaisesti ole raskas viini. Voidaan jopa puhua hyvästä tasapainosta.

Jos testin aikaisemmat menestyjät ovat olleet lähes yksimielisen suosittuja, on Code Noir jotain ihan muuta. Pulloon pitäisi ehdottomasti laittaa jonkinlainen ”ei heikkohermoisille”-tarra, koska tämä viini ei ota vankeja. Vastaavaa tammitusta en ole aiemmin samppanjassa tavannut ja täytyy myöntää, että omalla kohdallani kesti jonkin aikaa totutella siihen. Loppupeleissä jouduin kuitenkin tunnustautumaan tämän äärettömän persoonallisen viinin faniksi. Kaikki eivät pöydässä olleet samoilla linjoilla.

 

Serge Mathieu Cuvee Prestige

 

Illan viimeinen viini tuli tuhottua jo puhtaasti tinttaushengessä ja ei todennäköisesti saanut ansaitsemaansa huomiota. Keskimäärin melko pitkään kypsyneisiin maisteluviineihin verrattuna tämä viljelijätuottajasamppis maistui aika nuorelta ja kehittymättömältä, tuoden kenties mieleen Ridgeview Cavendishin. Ei siis huono viini, mutta ei kaikista syvällisin.

Tuoksu on aika hedelmäistä, joskin kypsää, osastoa: omenaa, hunajaa ja mineraaleja. Keskikokoinen kuohu on napakka ja pitkäkestoinen. Maussa hedelmä on tuoksua tummempaa, mutta freesiä ja miellyttävää yhtä kaikki. Napakat hapot tuovat veden kielelle, tehden tästä kenties enemmän aperitiiviosaston viinin. ”Ihan hyvää tavaraa”, mutta kuuden ensimmäisen pullon jäljiltä paletit olivat jo melko hellinä ja standardit todella korkealla.

Loppusanoina maisteluilta oli monin tavoin menestys. Samppanjat 1, 3 ja 4 olivat kaikki todella kovan tason kuohujuomia, jotka tarjoilivat hienoja kokemuksia moneen makuun. Comtes de Champagnen kohtalo oli harmillinen ja toivon pääseväni vielä maistamaan siitä kunnollista versiota. Stockan herkusta hankitut Chaource- ja Langres-juustot olivat hyvää vaihtelua tavanomaiselle Brie-linjalle ja toimivat todella hyvin etenkin hedelmäisempien samppanjoiden kanssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s