2009 M. Chapoutier Crozes-Hermitage

 

Melko tarkalleen neljä kuukautta sitten raapustin muutaman sanasen Chapoutierin négociant-tuotannon Crozes-Hermitagesta nimeltä Petite Ruche. Pidin viinistä, joten oli vain luonnollista ottaa ennen pitkää testiin myös talon ”oma” C-H. Vuosikerta on sama, alkoholiprosentti muistaakseni myöskin, mutta tämän takaetiketistä tosiaan löytyy ECO CERT-merkintä.

Viinillä on hyvin syvä, jopa paksu tummansinipunainen olemus. En saa moisesta kiksejä, mutta toisaalta Guigalin Saint Joseph rokkasi samasta ilmiöstä huolimatta, joten en kaada tätäkään viiniä maistamatta viemäriin.

Heti korkkaamisen jäljiltä viinin tuoksu koostuu pitkälti kypsästä (lähes makeasta) tummasta hedelmästä sekä hiilimäisestä vivahteesta. Makuprofiili on kehittymätön ja yksinomaan hedelmävetoinen. En ole vieläkään innostunut, mutta onneksi ruokailuun on vielä pari tuntia aikaa. Huonommistakin lähtökohdista on parin tunnin ilmaamisella ponnistettu hienoihin sfääreihin.

Kolme tuntia korkkaamisen jälkeen on vatsa aivan liian täynnä nautaa, kantarelleja sekä papuja. Suurin osa viinistä tuhottu hyvällä menestyksellä, positiivista kehitystä on toivotusti tapahtunut.

Viinin tuoksu on nyt huomattavasti mielenkiintoisempi. Tummaa kirsikkaa, snadisti vadelmaa, pekonia, hiiltä, mausteita, tervaa ja miellyttävää ”suolaista karvautta”. Nyt voidaan puhua jo aidosti herkullisesta ja vivahteikkaasta aromimaailmasta, joka sisältää pitkälti kaikkea sitä, mitä Pohjois-Rhônen punkulta toivoo. Jopa pientä raudan/veren aromia on havaittavissa!

Tekstuuriltaan viini on varsin runsas ja pehmeä, jopa hiukan kermainen. Konsentraatiota riittää koko makupaletin täytteeksi, mikä nyt sinänsä ei ole mikään itseisarvo. Lopetus on kuitenkin enemmän tai vähemmän yllättäen tuntuvan hapokas, mausteinen ja pienessä, joskaan ei häiritsevässä määrin alkoholinen. Jälkimaku on miellyttävän kuiva ja puhdas, eli viini huuhtoo ruokaa alas varsin pätevästi. Makuprofiili on hiukan tylsä, perustuen kivaa pientä suolaista mineraalisuutta lukuunottamatta hyvin pitkälti monotoniseen, joskin lajikeuskolliseen tummaan hedelmään. Ei maistu pahalta, mutta kaipaisin enemmän vivahteita ja ei-hedelmäisiä piirteitä, mitä tuoksusta kyllä löytyi hyvinkin paljon. Ruuan kanssa viini pelittää sopuisasti ja kompaten.

Yllättävää sinänsä, ainakin mielikuvissani on em. Petite Ruche – tuoksua lukuunottamatta – hiukan tämänkertaista parempi viini. Tällä on enemmän konsentraatiota, vauvaläskiä jopa, mikä tekee siitä vähemmän freesin ja täten vähemmän miellyttävän juoda. Kenties kuvastaa enemmän vuosikertaansa? Ei tämä huono viini ole, mutta kyllä vuoden mittaan on tullut nautittua monia kokonaisuutena parempia, pitkälti saman hintaluokan Syrah-viinejä. Tästäkin huolimatta viini saa arvosanan tyhjä pullo, eli se hoiti hommansa kunnialla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s