2008 Zind-Humbrecht Riesling

 

Suurimmalla osalla viinialueista on palkintoviinituottajansa. Mitä tulee Alsaceen, ei Zind-Humbrechtilla ole kauheasti kilpailijoita.

Tämä on ensikosketukseni Zind-Humbrechtin tuotantoon ja tavoilleni uskollisena aloitan toki talon kaikista halvimmasta rieslingistä. Ero keskivertotuottajaan on kuitenkin selkeä: Alsacen ytimestä Colmarista hankittuna viini kustansi 15.60 €, eli melko tasan tarkkaan kolme kertaa sen, mitä tuntemattoman pientuottajan viini maksaisi.

Ruokapöytään oli valikoitunut kuhaa valkoviinikastikkeessa, mutta viinikaappi kärsi kuivien, kevyempien valkkareiden vähyydestä. En juurikaan siedä huonoja ruokaviiniyhdistelmiä ja olin jossain määrin skeptinen tämän viinin sopivuuden suhteen, lähinnä peläten sen jyräävän ruuan. Cellartrackerin käyttäjäkokemukset kuitenkin maalasivat kuvaa hyvin kuivasta, muttei kuitenkaan tuottajan imagolle tyypillisestä erittäin täyteläisestä viinistä. Tämän lisäksi se ei ole vuosissa mitattuna ihan nuorimmasta päästä, joten päätin vetää liipasimesta.

 

 

Marcel Deiss-fläsärit! Irroitettuani korkin havaitsin voimakkaiden kuplien kohoavan kohti viinin pintaa. Tuoksutellessani viiniä lasissa nenääni tuli selkeä rikin aromi. Ruokailuun oli noin tunti aikaa, joten järkeilin tupladekantoimisen olevan hyvä idea. Kuten kuvasta tosiaan näkyy, on tälläkin biodynaamisella viinillä erittäin tumma keltainen väri. Olisi kiva tietää syy, mutta en tunne olevani tällä erää valmis perehtymään biodynaamisen viljelyn/tuotannon saloihin kovin diipillä tasolla. Jos joku blogin äärimmäisen satunnaisista selaajista tietää, olen korvat höröllä.

Tunnin odottelun jälkeen koitti ruoka- ja viiniaika. Rikki ei ollut täysin kadonnut tuoksusta, mutta se ei kuitenkaan ollut enää häiritsevällä tasolla. Vaikka viinin suutuntuma on aluksi lähes yliampuvan rehevä ja kypsän hedelmän täytteinen, koittaa pian melkoinen muutos. Maun loppuosa on jotain rutikuivan ja kivuliaan kuivan väliltä, hapot todella koettelevat ikenien sietokykyä. Kuha ja voinen kastike tekivät parhaansa pehmentääkseen viinin hyökkäävyyttä, mutta emme nähneet tarpeelliseksi kaataa toisia lasillisia.

Vuorokautta myöhemmin sain otettua paremmat muistiinpanot.

Runsas, antava tuoksu on freesi, mutta erittäin kuiva. Sitruksen, mirabellen ja hunajan aromit ovat miellyttäviä ja selkeitä, mutta niiden lisäksi tuoksussa on jotain selkeän ei-hedelmäistä. Rikistä ei kuitenkaan ole kyse, vaan nyt ollaan lähempänä vaikkapa petrolia.

Suutuntuma on yhä aluksi runsas ja pyöreä, johtaen yhä hiukan ärhäkkään, mutta kuitenkin siedettävän kirpeään lopetukseen. Maku on hyvin puhdas ja virtaviivainen, viinillä ei ole grammaakaan rasvaa. Makumaailma koostuu vihreästä omenasta, greipistä, persikan kivestä ja suolavedestä. Kyseessä on ehdottomasti yhden ääripään riesling: viini on armottoman kuiva, mutta kuitenkin sen runsas hedelmä on hyvin kypsäntuntuista.

Kuivuus luonnollisesti korostaa muutoinkin korkeaa hapokkuutta. Tästäkin huolimatta viini on mielestäni äärimmäisen hyvin tehty, sitä ei vain missään nimessä tulisi nauttia ilman asiaan kuuluvaa ruokayhdistelmää, ellei satu olemaan masokistisempaa osastoa. Avokki rehellisesti sanoi viinin sattuvan suussa, mutta itse sain varsinkin tokana päivänä tietynlaisia kiksejä viinin rehellisen kosiskelemattomasta luonteesta. Hedelmää varmaankiin riittää tarpeeksi lisäkypsyttelyyn, mutta toisaalta en voi olla miettimättä, josko viinintekijä olisi sittenkin tarkoittanut viinin juotavaksi tässä vaiheessa. Erittäin kirpeän hedelmäkarkin tapaan tästä voi tykätä hyvinkin paljon, tai sitten olla tykkäämättä.

4 thoughts on “2008 Zind-Humbrecht Riesling

  1. Hoho, melkoisen hardcore-Rieslingin oloinen tapaus, kiinnostus heräsi välittömästi!😀 Jos talon tusinalinjasto on luokkaa tämä, olisi erittäin mielenkiintoista tietää mihin suuntaan mennään hintalapun kasvaessa!

    • Indeed! Viikkarin sommelierin kanssa jutellessa paluumatkalla tämä mainitsi tavanneensa Olivier Humbrechtin useita kertoja ja kuvaili miestä positiivisessa mielessä hulluksi, joten on hienoa, että (talon hierarkiassa) tämänkin tason viini kuvastaa tekijäänsä.

      Harmi tosiaan, että talon tarhaviinit liikkuvat melko kovissa hinnoissa…

  2. Voin sanoa et ku hinta ja kypsytysvuodet kasvaa niin aika kivaan suuntaan ollaan menossa. Reilu vuosi sitten tuli maiskuteltua 1994 Clos Windsbuhl risukka ja aikamoinen pommi se oli. Suosittelen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s