2006 Bott-Geyl Riesling Les Éléments

 

Charles Heidsieckin ohella matkamme viinillisiin kohokohtiin kuului vierailu Alsacessa Bott-Geylin tilalla (tai no, maisteluhuoneessa). Lafka ansaitsee ehdottomasti oman postauksensa, joten pyrin olemaan jauhamatta tuottajasta tai muusta tarjonnasta tällä erää liikaa.

Tuottajan lajikeviinien perussarja nimeltä Les Éléments tarjoaa mielestäni kautta linjan loistavaa vastinetta rahalle. Poikkeuksellisesti Rieslingin kohdalla hyllyillä ei kuitenkaan ollut jäljellä tämän tuotesarjan osalta kuin vuosikertaa 2006. Syy on hyvä. 2006 oli laajalti alueella todella huono vuosi, mikä tämän viinin kohdalla tulee ilmi ’BOTTrytis L’EXCEPTION’-merkinnästä etuetiketissä.

”I’ve made wine for 27 years and I’ve never seen the rot spread more quickly”, sanoo Albert Mannin viinintekijä Maurice Barthelmé, ja vastoin kaikkia tarkoitusperiä on tämänkin viinin tekemiseen jouduttu käyttämään jalohomeisia rypäleitä. Jalohome on positiivinen asia jälkkäriviineissä, mutta perustason kuivaa rieslingiä tehtäessä ei niinkään. Maistoimme kuitenkin viiniä paikan päällä ja totesimme pullon tarpeeksi kiinnostavaksi ja ostamisen arvoiseksi 11 eurolla.

HUOM: Pullo vietti avaamisen jälkeen nelisen päivää jääkaapissa, kunnes otin muistiinpanot ylös. Yllätyin suuresti siitä, kuinka vähän viini oli kaapissa muuttunut.

Tosiaan, tällä litkulla on hyvinkin paljon jälkkäriviinejä muistuttava runsaan keltainen väri, jos nyt ei aivan niiden viskositeettia.

Hyvin avoin tuoksu on täynnä hunajaa ja kypsää aprikoosia, ja se on hyvin kosiskeleva sweet’n’sour-tyylisellä aromimaailmallaan.

Odotetusti konsentraatiota löytyy aika runsaasti ja viini tuo mieleen demi-sec Vouvrayt. Bott-Geylin Grand Cru-rieslingeistä tuttua viiltävää hapokkuutta ei tästä löydy, mutta viini ei silti tunnu lattealta taikka raskaalta. Itse asiassa öljyisestä tekstuurista ja runsaiden happojen puutteesta huolimatta viinillä tuntuu olevan kylliksi rakennetta ja energiaa, jotta se maistuu omaan suuhuni jopa miellyttävältä. Viini jättää yllättävänkin freesin suutuntuman. 13 % alkoholi tuntui snadisti avauspäivänä, mutta ei enää myöhemmin.

Botrytisoitunut kypsä/kuivunut hedelmä kuitenkin tekee parituksen ruuan kanssa jossain määrin haastavaksi, tosin juustojen kanssa viini tietysti toimii makeampien samanhenkisten viinien tapaan hyvin. Talon maistattaja vastuullisesti kielsi nauttimasta viiniä tyypillisen kalasetin kera ja suositteli sitä jonkinmoiselle mausteiselle mereneläväannokselle, piirtäen rajallisen englanninkielentaidon takia sympaattisesti paperille kuvan simpukasta.

Joka tapauksessa tämä viini on mielestäni hyvä todiste sen tekijän kyvystä tuottaa varsin laadukasta tavaraa haastavissakin olosuhteissa. Epäilemättä moni litkisi tätä varsin mielellään sellaisenaan tai juuston kyljessä, ja viinin kyky säilyä priimakuntoisena jopa neljän ajan päivän avaamisesta on melko vaikuttavaa. Haluan kuitenkin ehdottomasti vielä joskus maistaa viinin tyypillisempää vuosikertaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s