Bernkastel-Kues Part Deux

 

Toisena päivänä Bernkastel-Kuesissa oli luvassa sitä itseään, eli tutustumista nähtävyyksiin, jotka jokainen Moselissa vieraileva käy tsekkaamassa. Normaalisti en juuri innostu historiallisista monumenteista, mutta tunnin ajomatkan päässä Bernkastelista sijaitseva Burg Eltz ei ollut hassumpi. Lisäksi muutama sata metriä pitkän erittäin jyrkän mäen edestakaisin dallaaminen kolmessakymmenessä celciusasteessa on juuri sitä, mitä lääkäri määräisi tämänkaltaisen massakausiloman ohjelmaksi.

 

 

Tätä lähemmäksi ei Burg Eltzin sisätiloja kuvien avulla pääse, sillä kuvaaminen on sisällä kielletty. Kuten kuvasta näkyy, on muitakin turisteja paikalla, mutta silti linna on mielestäni ehdottomasti vierailun arvoinen kohde. Yllättäen linna on vuosisatojen ajan kuulunut samalle suvulle ja säilynyt uskomattoman hyvin. Linnan sisätilat ovatkin pulloillaan hyvin vanhoja, todennäköisesti erittäin arvokkaita esineitä ja jokainen huone henkii vahvasti historiaa. Myöhemmin Alsacessa tsekattu mukamas vanha Haut-Koenigsbourg oli hienoa sijaintia lukuunottamatta melkoinen pettymys, etenkin Burg Eltzin jälkeen.

 

 

Burg Eltzin jälkeen kävimme väijymässä Bernkastelin yllä kohtuullisen paikalla sijaitsevan kivikasan nimeltä Burgruine Landshut. Itse ”monumentissa” ei kauheasti katseltavaa ole, sisällä jopa sijaitsee ravintola.

 

 

Sen sijaan maisemat Landshutin ääreltä ovat komeat. Näkyvyys on hyvä niin Kuesiin kuin myös molempiin suuntiin jokea, minkä lisäksi pohjoisessa siintävät Bernkastelin viinitarhat: Doctor, Alte Badstube am Doctorberg, Graaben ja Lay.

 

 

Flammkuchen. Hapankerman ja sipulin simppeli kombo toimii Bitburger pilsin kera.

 

 

Lounaan jälkeen aikomuksenamme oli vuokrata pyörät ja ajaa Zeltingeniin. Pyörävuokrausmonopolia (kai?) pyörittävä, jonkinlaista puuroa suoraan vadista syövä aasialaiseukko ei kuitenkaan halunnut enää myöhäisenä iltapäivänä syystä tai toisesta vuokrata meille pyöriä. Muistelin Zeltingeniin olevan matkaa noin 5 kilometriä (väärin, oikeasti matkaa on 7.8km), joka toki taittuisi myös kävellen helposti. Aurinko porotti ja lämpöä oli helposti yli 30 astetta, joten matkaan käy!

 

 

Syy miksi ylipäätänsä halusin tämän reitin kävellä, on sen varrella sijaitsevat tuottajat ja viinitarhat. Dr. Loosen on varmaankin tunnetuin vastaan tulleista, mutta Graachin kylästä löytyi myös Willi Schaeferin paja.

 

 

Jos näistä kylteistä ei saa positiivisia viboja, on syytä miettiä rakkauttaan lajiin!

 

 

 

Kuuluisa Wehlener Sonnenuhr. Itse kylä tosin sijaitsee toisella puolella jokea.

 

 

Etsi eroavaisuudet! Se toinen aurinkokello, eli Zeltinger Sonnenuhr

 

 

En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, mikä koetti, kun vihdoin saavutimme Zeltingenin. Matkan varrella ei tullut vastaan ainuttakaan auki olevaa ravintolaa saati markettia, mistä olisi irronnut juotavaa. Melko outoa, tai sitten todella huonoa tuuria.

 

 

Kuinka paikallistaa hammaslääkärin vastaanotto Zeltingenissä? Doh, tietysti ihmisen kokoisesta hammaslääkäripatsaasta rakennuksen parvekkeella!

 

 

Edellisenä iltana tapaamamme ruotsalaispariskunnan suosituksesta kävimme bernkastelilaisessa Graacher Tor-ravintolassa. Huippuluokan palvelu, laaja (tietysti) hyvin hinnoiteltu viinilista ja loistavat mätöt. Jos menet Bernkasteliin, aterioi tässä ravintolassa.

 

 

Ehkä maailman paras possuannos täynnä erilaisia toinen toistaan herkullisempia makuja. Makea kastike ja vaniljamarinoidut porkkanat toimivat todella hyvin yhteen Spätburgunderin kanssa.

 

 

Avokin lammasannos näyttää sekamelskalta, mutta oli niin ikään todella päräyttävä setti. Astetta rotevampi Dornfelder ei kerännyt hurraahuutoja sellaisenaan, mutta toimi ruuan kanssa. Uuden tuottajatuttavuuden Steffen Prümin 2010 ’Lesurus’ Goldkapsel Spätlese oli 108 gramman jäännössokerilla ja 11 gramman hapoilla oli täydellinen lopetus illalliselle.

 

 

Seuraavana aamuna oli aika jättää Bernkastel, mutta ennen lähtöä kohti Trieriä vierailimme lyhyesti S.A. Prümin maisteluhuoneessa Wehlenissä. Kaikki (mutu) samaan sukuun kuuluvat Prüm-nimiset tuottajat sijaitsevat komeassa rivissä rantakadulla paraatipaikalla. Hifistelijä saattaisi kysyä, miksi SA kuuluisamman JJ:n sijasta, mutta ensimmäinen on toki paljon isänmaallisempi valinta. Omistajan vaimo nimittäin on suomalainen ja pyörittää Jyväskylässä ravintolaa, jossa talon viinit ovat hyvin edustettuina.

Ja viinit ovat toki tälläkin talolla erittäin hyviä, jopa kierrekorkilla suljetut! Maistelimme kymmenisen pääosin ”hedelmäistä” (eli ei-kuivaa) viiniä, jotka kautta linjan miellyttivät puhtaudellaan ja tasapainollaan. Eri tarhojen viineillä on selkeät identiteetit, jyrkimpänä esimerkkinä Ürziger Würzgarten Kabinett, joka oli todella korostetun mausteinen ja voimakas, tyylillisesti hyvin kaukana Wehlener Sonnenuhrin raikkaasta mineraalisuudesta ja hedelmästä. 2008 WS Kabin lisäksi nappasin mukaan yhden kolmesta jäljellä olevasta pullosta 1995 WS Auslesea (Fass 15), joka todennäköisesti aukeaa jossain vaiheessa syksyä juustojen kumppaniksi.

Moselista ei ollut helppo lähteä näin lyhyen visiitin jäljiltä, mutta tulemme epäilemättä palaamaan Bernkasteliin vielä jokin päivä. Todennäköisesti isomman auton kanssa.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s