N.V. Agrapart & Fils Champagne Les 7 Crus Blanc de Blancs Brut

 

Sanoisin mielelläni tehneeni matkallamme ainoastaan kylmän harkittuja, huolelliseen tutkimustyöhön perustuvia ostopäätöksiä. Fakta kuitenkin on, että erityisesti Champagnen puodeissa tarjonnan laajuus pisti polvet tutisemaan ja lopputulema on, että kaappia täyttäessäni vastaan tuli muutamia pulloja, joita en edes muista ostaneeni.

Lauantaina korkattu samppis ei kuitenkaan kuulu näihin, sillä Agrapartin samppanjatalon viineihin olen halunnut tutustua jo hyvän aikaa. Kiitos parin hyvän maahantuojan on jenkeillä mahdollisuus juoda näitä, mutta talon 90 000 pullon vuosituotannosta ei viinejä ihan joka alkoholimonopolin hyllylle riitä. Epernaysta kuitenkin löytyi ja tartuin nopeasti tähän talon halvimpaan (tietysti) tuotteeseen.

 

 

Luomuleimaa talolla ei ole, eivätkä he sitä halajakaan, mutta jonkinasteisesta ”luonnollisesta” viinituotannosta voidaan puhua. Informatiivinen takaetiketti kertoo viinin koostuvan seitsemän eri kylän Chardonnaysta, joista neljä (Avize, Cramant, Oger, Oiry) sattuu olemaan Grand Cru-luokiteltuja. 25 % viinistä on kypsynyt vanhassa tammessa, sokeria on lisätty 7 gramman verran ja sulfiitteja löytyy 50 milligrammaa. En ole lainkaan kartalla sulfiittien mittaluokkien suhteen, mutta olettaisin 50 milligramman olevan keskivertoa vähemmän, kun tuottaja on asiasta vaivautunut mainitsemaan.

Tämä pullote koostuu käsittääkseni vuosikerroista 2007 ja 2008 (ei 100 % varma tieto), eli kyseessä on suhteellisen nuori samppanja, etenkin kun raaka-aineet tulevat ainakin pääosin hyvin arvostetuilta tarhoilta. Kypsynyt blanc de blancs tarjoaa monasti kermaisen ja taikinaisen makuprofiilin, mutta tältä moista ei odottaisi, eikä sitä totisesti saakaan.

Kiitos kaiketi osittaisen tammikypsytyksen on viinin väri keskivertoa kellertävämpi. Pieniä kuplia on paljon!

Tuoksu vastaa odotuksia: juuri niin kalkkisen mineraalinen kuin viini voi ikinä olla. Märkää kiveä, murskattua simpukkaa tai mitä tahansa muuta, mikä tuo mieleen meren välittömän läheisyyden. Omenaa, hunajaa ja taikinaa löytyy myös, mutta ne ovat täysin statisteja. Taikinan aromi tosin vahvistuu viinin hengittäessä.

Suoraan korkkaamisen jäljiltä viini kuohuu suussa todella voimakkaasti, mutta rauhoittuu ajan myötä ja lopullisen muodon otettuaan mousse on suuntäytteisen runsas, paksu ja hyvin pitkäkestoinen. Maku on niin ikään sitä itseään: erittäin mineraalinen, erittäin hapokas. Toki kypsää hedelmää on myöskin tarjolla – ja mielestäni sokerinlisäys on juuri oikealla tasolla – mutta viinin pointti on ehdottomasti sen jykevä rakenne sekä kasvupaikkaa ilmentävä luonne. Viinin jälkimaku on huimassa pituudessaan täydellisen tasapainoinen ja jättää suuhun hyvin puhtaan fiiliksen.

Aikamoista, että kyseessä on tosiaan tuottajan kaikista halvin tuote (25 €). En edes lähde vertaamaan Epernaylaisen spesialistikauppiaan ja Alkon tilausvalikoiman hintoja, mutta tyylillisesti tämä on lähellä aiemmin maistelemaani Pierre Peters Extra Brutia, ollen kuitenkin ainakin omaan makuuni (hyvin pienellä marginaalilla) parempi viini. Rakenteellisesti viini on samalla tasolla PP:n kanssa, mutta hedelmä on himpun verran kypsempää, mikä tekee tästä hiukan hiotumman kokonaisuuden.

4 thoughts on “N.V. Agrapart & Fils Champagne Les 7 Crus Blanc de Blancs Brut

  1. Testasin Épernayssa tuota samaa, ja totesin että a) oli vaivan arvoinen ja b) hintansa väärti. Lisäksi tykkäsin etiketistä🙂 Olisi upeaa päästä maistelemaan Agrapartin muitakin tuotoksia.

    • No jos tolla nimellä ei olis tykännyt tästä viinistä, niin nimenvaihto olisi jo ollut potentiaalinen vaihtoehto🙂 Itse lämpiän muuten myöskin näille karun yksinkertaisille mutta tyylikkäille etiketeille.

      Seuraavalla reissulla pitää tosiaan haalia lisää Agrapartia, mutta onneksi nauttimista odottaa vielä parit puhtaat chardonnayt Gaston Chiquet’lta ja Pascal Doquet’lta. Kyselin parista puodista toimituskuluja Suomeen, mutta aika suolaista on. Kuljetuskulut eivät nettikauppojen tapaan juurikaan laske pullojen määrän kasvaessa.

  2. La Cave des Filles lupasi lähettää samppista Dizystä yllättävän edullisin kustannuksin. Ongelmaksi muodostui siellä se, että vaativat erinäisiä tullilomakkeita jotka todistavat että juomista on maksettu vero, mikä olisi ollut hieman monimutkainen prosessi.

    Vinkkaa ihmeessä jos törmäät myymälöihin jotka toimittavat kohtuuhintaan samppanjaa myös tänne monopolin luvattuun maahan🙂

    • Harmi, tuostakin puodista olisi tilaillut vaikka mitä! Itse kun kyselin kaupoista niin toimituskustannukset tosiaan lähtivät kolmestakymmenestä eurosta kuutta pulloa kohti, mikä äkkiseltään tuntui kovalta.

      Toisaalta viljelijöiden vuosikertaviinit ja enemmän prestiisiä omaavat blendit liikkuvat useimmiten alle neljässäkympissä, eli loppupeleissä noilla (ja jopa korkeammillakin) kuluilla tilaamisessa on järkeä. Kalliimpien tuotteiden osuessa kohdalle paljonkin. Nappasin esimerkiksi Reimsistä Gosset Celebris 1998:n 69 eurolla, mikä on wine-searcherin mukaan hulppeasti alle viinin keskimääräisen 100 euron hinnan maailmalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s