Kohti Moselia, kuvitettuna!

 

Matkamme kohti viiniköynnöksiä tosiaan kulki Suomen Turun ja ravintola Tintån (Trimbach CFE 17€/16cl, nice) kautta Viikkarin paatilla Tukholmaan. Monotoninen tie johti Malmöön, mistä tietullin maksettuamme pääsimme kruisaamaan Øresundin siltaa pitkin Kööpenhaminaan.

Tanskan läpi rullaaminen oli jo huomattavasti Ruotsia miellyttävämpää kiitos merellisten maisemien ja edes hiukan korkeamman nopeusrajoituksen.

 

 

Rødbyn kaupungista/kylästä/whatevermaamerkistä oli luvassa lauttaylitys Saksan puolelle Puttgardeniin. Tämä Scandlines-nimisen lafkan pyörittämä lauttareitti kulkee tiheämmin kuin metro kesällä, joten minkäänlaista odottelua ei tarvinnut pitkän ajon jälkeen harrastaa. 45min matka kustantaa noin 80 euroa, minkä moni ottaa takaisin ostamalla paluumatkalla laivayhtiön Bordershopista Puttgardenista hervottomat määrät ohrapirtelöä. Myös Lapin kulta on jostain syystä putiikissa edustettuna.

 

 

Puttgarden sijaitsee Saksan edustalla sijaitsevalla Fehmarn-nimisellä saarella. Otimme tutun vinkistä vaarin ja yövyimme saarella Avendorfin kylässä sijaitsevassa hotellissa/majatalossa nimeltä Grüner Jäger. Saari koostuu, näkemämme perusteella, pienistä saksalaiseen tapaan naurettavan hyvin hoidetuista kylistä. Taloissa tuntui kuitenkin olevan selviä brittivaikutteita, mikä oli omiaan luomaan positiivisia Emmerdale-viboja.

 

 

Luksusmajoituksesta ei tällä erää tietenkään ollut kyse, mutta ehdottoman asiallinen, edullinen ja perussiisti, maissipellon vieressä sijaitseva pytinki on kyseessä. Nimelle uskollisesti talon rafla on täynnä täytettyjä eläimiä, kuten kuvan myhäilevä karju.

 

 

Reissun ensimmäinen olut Saksassa oli illastaessa viimein tosiasia ja maistui aika kuninkaalliselta schnitzelin kyljessä. Ei muuten ollut viimeistä kertaa matkan aikana possua lautasella…

 

 

Seuraavana aamuna oli aika aloittaa 599 kilometrin taipale kohti Koblenzia. Paperilla matka ei ole 140km/h-keskinopeudella paha rasti, mutta todellisuus oli karumpi. Kuvassa näkyvä skenaario toistui päivän aikana niin monesti, että Google mapsin tarjoama noin kuusi tuntia kasvoi ainakin kolmella. Korkeuserot ja muut maisemat eivät tällä erää lämmittäneet mieltä suuresti. Koblenziin saavuimme illalla kahdeksan paikkeilla, jolloin energiaa riitti vielä syömiseen sekä luonnollisesti börstaan.

 

 

Moselin ja Reinin kohtaamispaikalla sijaitseva Koblenz ei ole minkään sortin viinikaupunki, mutta vetää turisteja puoleensa muutamilla enemmän tai vähemmän historiallisilla monumenteilla, miellyttävällä arkkitehtuurilla sekä kauniilla jokimaisemilla.

 

 

Gondolihissit kuljettavat maisemapaikalle kukkulalle, jolla sijaitsevat vanhan linnoituksen rauniot ja joka tarjoaa mahdollisuuden räpsäistä kuva jokien yhtymäpisteestä. Deutsches Eck, das ist.

 

 

Myös olutta on mahdollista nauttia ja tälläkin kertaa se maistui hyvältä.

Laskeuduttuamme kukkulalta suoritimme pienehkön dallauksen kaupungin vanhassa osassa lounastaen ja iäkkäitä taloja ihaillen, kunnes totesimme kaupungin nähdyksi ja otimme suunnaksi Bernkastel-Kuesin. Siitä lisää seuraavassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s