2009 Tenute Loacker Morellino di Scansano Valdifalco

 

Noin 2 tunnin hengittelyn jälkeen:

Hyvin tumma, mutta miellyttävän ohut väri.

Juuri sellainen tuoksu, joka lämpimän ilmaston sangiovesella voi pahimmillaan olla: makeita tummia marjoja, kynsilakanpoistoainetta sekä häivähdys kirsikkaa piilossa kaiken muun alla.

Keskitäyteläinen+ suutuntuma on kermaisen pehmeä, joskin konsentraation alta löytyvät voimakkaat hapot. Maku on hyvin lähellä tuoksua: paljon makeaa – ei täysin puhdasta – tummaa hedelmää epämiellyttävän kemikaalisen vivahteen kera. Napakat tanniinit löytyvät, mutta Alkon kuvauksen ”erittäin tanniininen”-merkintä jää mysteeriksi. Jälkimaku on samanaikaisesti alkoholin poltteinen ja ohut, minkä en tiennyt edes olevan mahdollista.

Olen lukenut aiempien vuosikertojen sisältävän runsaasti paskaa (itselleni usein hyvä asia) ja kehittyvän merkittävästi dekanterissa, positiiviseen päin. Näistä kumpikaan ei käynyt toteen tämän vuosikerran kohdalla. Viinillä on joitain hyvän toscanalaisen punkun ominaisuuksia, mutta miinuksien lista on selkeästi näitä merkittävämpi. Perinteisen Sangiovesen ystävälle tämä Cabernet’lla ja Syrah’lla täydennetty 87 % sangiovese ei juuri tarjoa positiivisia viboja, mutta kaikesta huolimatta kyseessä ei ole juomakelvoton tuotos; ei ainakaan tyhjästä dekanterista päätellen. Ruuan jälkeen tarjolla ollut Gruyère saattoi kyllä vaikuttaa suuresti tähän lopputulemaan.

Kehnosta viinistä huolimatta illan ateria oli äärimmäisen positiivinen kokemus. Onnistuin nimittäin tekemään tähän asti täydellisimmän…

 

 

…Carbonarani!

Maailman tunnetuimpiin kuuluva pasta on raaka-aineiden määrällä mitattuna äärimmäisen yksinkertainen ruoka. Silti jopa useita lukukausia Italiassa viettänyt ystäväni myöntää, ettei ole toistaiseksi onnistunut tekemään ruuasta lähellekään sellaista kuin se paikan päällä on.

Raaka-aineiden määrän ollessa pieni niiden laadun merkitys korostuu. Siispä haalin Stockan Herkun tuontimakkaratiskistä 140 g paketillisen ihkaoikeaa pancettaa. Juuston suhteen voi kiistellä, mutta grana padanon ollessa lähes puolet ”parmesaania” ja pecorinoa halvempaa, kuuntelin lompakon ääntä. Vertauskuvainnollisesti, en oikeasti omista lompakkoa.

Hyvät, oikeaoppiset raaka-aineet ovat hyvä alku, mutta homman voi silti kusta. Pastaraamattu Aglio & olio tarjoaa äärimmäisen summittaiset ohjeet, joiden avulla itse olin aikaisemmin epäonnistunut surkeasti. Siispä googletin hyvinkin perinpohjaisen opastuksen prosessia varten. Pitkähkö artikkeli sisältää mainiota pohdintaa annoksen valmistuksen eri vaiheista, hyvin selkeästi ilmaistuna. Tässä mielestäni tärkeimmat pointterit onnistuneeseen Carbonaraan:

– Kananmunat: 30 min huoneenlämmössä luulisi riittävän. Linkattua artikkelia soveltaen käytin kolme kokonaista munaa sekä yhden keltuaisen. Toiset vetävät pelkillä keltuaisilla, mutta tämä toimi omalla kohdalla.

– Em. possubiitit: kotimainen possun savukylki tarpeeksi isoiksi paloiksi leikattuna lienee myös hyvä valinta, mutta käyttämäni valmiiksi pakatut pancetta-biitit olivat todella maukkaita. Mahtavan suolaisia ja rasvaisia.

– Al dente spagetin lisääminen kypsennetyn pancettan sekaan rasvaiselle pannulle ja spagetin raivoisa sekoittaminen, jotta rasva tarttuu jokaikiseen johdonpätkään.

– Iskin kananmunat ja keltuaisen kulhoon, johon raastoin noin puolet tyypillisen kokoisesta grana padano-palasta, eli noin 100 grammaa. Jep, ei ole maailman kevein ruoka. Tämän jälkeen jauhoin myllystä todella paljon mustapippuria, jota tämä ruoka tuntuu kykenevän imemään järkyttäviä määriä maistumatta silti kovinkaan voimakkaasti pippuriselta. Jauhoin vielä lisää pippuria omalle lautaselleni.

– Pannu pois liedeltä ja sitten muna-juusto-pippuriseoksen kaato pastan ja pancettan sekaan, jonka jälkeen tietysti intensiivistä sekoittamista kunnes homma näyttää valmiilta. Lopuksi kaadoin sekaan vielä hieman aiemmin talteen otettua pastan keitinvettä.

On hyvinkin mahdollista, että en tule enää koskaan tilaamaan suomalaisessa ravintolassa carbonaraa. Huonosta viinistä huolimatta sain vahvoja Montepulciano-flashbackeja ahmiessani tätä kaivosmiesten herkkua. Parhautta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s