2009 Badia a Coltibuono Chianti Classico

 

Juoksen uskoakseni selkeästi keskivertosuomalaista vähemmän ilmaisen tai alennushintaisen tavaran perässä. Koska arvostan mukavuutta yli kaiken, pyrin välttämään kaikenlaista alennushulabaloota (pl. Alkon alennusmyynnit) kuin ruttoa. Poikkeuksen tähän muodostaa laadukkaampien ruokakauppojen maistiaistarjoilut. Esimerkiksi Stockan ruokapuolella asioidessa en juuri koskaan ohita juustotiskiä maistamatta kulloinkin tarjolla olevia juustoja, kunhan kyse ei ole Roquefortista. Harvemmin kuitenkaan inspiroidun ostamaan maistatettavia tuotteita.

Tällä viikolla ruokaostoksilla käydessäni tarjolla oli Pajuniemen Helsinkiwursti-sarjan makkaroita, joista perusversio räjäytti tajuntani. En todellakaan ole suuri makkaran ystävä, mutta tämä superlihaisa (94 %), hyvin maustettu pötkylä oli niin kovasti mieleeni, että hylkäsin samalta seisomalta aiemmat ajatukset pihveistä illan aterialla. Ruokajuomaakaan ei tarvinnut lähteä muuttamaan, koska laadukas Chianti toimii yleensä kaiken kanssa.

 

 

Visuaalisesti Badia a Coltibuonon Chianti Classico vaikuttaa ristiriitaiselta. Viini on väriltään tummanpunainen, mutta hyvin ohut, eli lähes oppikirjamainen. Toisaalta etiketin 14 % alkoholia kuulostaa oletusarvoisesti liian korkealta Chiantille.

Tuoksu on pääosin melko tyypillistä Sangiovesea: kypsää kirsikkaa, tupakkaa, sieniä ja lakritsaa. Ikävä kyllä tuoksussa on havaittavissa myös epämiellyttävää kumimaisuutta sekä hiukan paahteista tammea. Kumimaisuuteen liittyy myös jonkinmoista makeutta, mikä on toki Chiantissa aina turn-off.

Suutuntumaltaan viini on keskitäyteläinen ja mehukkaan hedelmäinen. Hapokkuutta on aivan riittämiin. Viini on sinänsä eloisa ja freesi, mutta makuprofiili on jotenkin yksiulotteinen ja tylsä, tarjoten mausteista hapankirsikkaa, lakritsaa sekä hiukan tammea. Jälkimaku on pitkä ja kuiva, mutta hiukan epäpuhdas.

Tarpeeksi viileänä nautittuna viini on suhteellisen fokusoitunut ja helposti kulauteltava, mutta lämmetessä tasapaino hajoaa pahasti ja makuun ilmestyy häiritsevää alkoholin poltetta. Hiukan mausteisen makkaran kyljessä viini maistuu epämiellyttävän ja -tyypillisen makealta. Muistelen elävästi jopa nauttineeni tämän vinkun aiemmasta vuosikerrasta ravintola Raflassa, mutta ainakaan tämä vuosikerta ei ole kovin kaksinen.

Tekisi mieli fistpumpata ja huutaa ”I knew it!” etiketin korkean alkoholilukeman takia, mutta toisaalta esimerkiksi Fontodi on moninverroin parempi esitys puoli prosenttiyksikköä korkeammalla lukemalla. Ranskalaisia lajikkeitakaan ei käy syyttäminen tällä kertaa, koska sekoituksesta löytyy Sangiovesen lisäksi ainoastaan Canaioloa. Tiedä häntä missä vika, mutta tällä erää Badia a Coltibuono jätti huonohkon maun suuhun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s