2010 Domaine Yves Cuilleron Viognier Vin de Pays des Collines Rhodaniennes

 

Taannoisen Saint-Joseph-postauksen yhteydessä tuli todettua Yves Cuilleronin olevan ennen kaikkea tunnettu Condrieu-viineistään. Siispä oli luontevaa hankkia testiin myös pullo Viognieria herralta. Condrieuta ei ollut nettikaupassa tarjolla ja tuskinpa olisin vähäisiä ropojani sellaiseen sijoittanutkaan, mutta sen sijaan päädyin alhaisemman luokituksen omaavaan viinin, jonka rypäleet kerätään hyvinkin läheltä tätä kaikista maineikkainta Viognierin tuotanto-aluetta.

Viognierin ja ruuan yhdistäminen on omalla kohdallani vieras laji, mutta ratkaisu löytyi helposti. Naapurissa vuosikymmeniä ollut kiinalainen ravintola sulkee ovensa lähitulevaisuudessa, joten päätimme hyödyntää kenties viimeisen mahdollisuuden tukea paikallista liiketoimintaa noutamalla jotain astetta miedompaa aasialaismättöä viinin seuraksi. Päädyimme annoksiin kung po- ja satay-kanaa.

Ensivaikutelmat viinistä olivat erittäin hyvät. Olin varsin positiivisesti yllättynyt sen freesistä hedelmästä ja helposti lähestyttävyydestä; Viognierin nauttiminen on jossain määrin hyppy oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Äärimmäisen harvoin kiinalaista ruokaa harrastavana en tiedä kuinka oikeaoppiset annoksemme olivat, mutta viini toimi kung po-kanan kanssa kohtalaisesti ja vähän tulisemman satay-kanan kanssa loistavasti. Vaikka viinin suutuntuma on kuiva ja melko runsas, on sillä litkulagermainen suuta raikastava vaikutus ja täten oli oivallinen kumppani jälkimmäiselle annokselle. Paino sanalla kumppani, sillä vaikka yhdistelmä oli hyvä, ei kumpikaan osapuolista noussut täysin uskomattomiin sfääreihin.

Ruokailun jälkeen oli mielenkiintoista todeta, kuinka viinin nauttiminen ruuan yhteydessä oli peittänyt erään aromin täysin. Jep, nyt ensimmäistä kertaa sekä viinin tuoksussa että maussa oli mielestäni selkeästi havaittavissa tammea (viini on kypsynyt 6 kuukautta sakkojen kera teräksessä ja barrique-tynnyreissä). Selkeästä kuivan tammen vivahteesta huolimatta tuoksu on varsin puhdas ja miellyttävä, tarjoten litsiä, anista, valkeaa kukkaisuutta ja hentoa mineraalisuutta.

Suutuntuma on runsas, mutta erittäin freesi ja eloisa. Kuiva, pähkinäinen tammi on etualalla, mutta se ei missään nimessä dominoi saati tee viinistä raskasta tai makeaa. Makuprofiili on hyvin vaalea ja siitä löytyy hillittyä litsiä, hunajaa ja kukkaisuutta, sekä ei niin hillittyä anista. 13,5 % alkoholi on integroitunut hyvin eikä häiritse itseäni tippaakaan. Maku on kauttaaltaan hyvin tasapainossa aina melko pitkää jälkimakua myöten.

Viognierilla on kaiketi maine matalahappoisena lajikkeena, mutta tällä viinillä on varsin hyvät hapot ja muistuttaa suutuntumaltaan melkolailla valkoisia burgundeja. Makuprofiili taas tuo jossain määrin mieleen kuivan Gewurztraminerin, tosin ilman mausteisuutta. Mitään varsinaista vikaa viinissä ei ole, mutta kuiva tammisuus ei mielestäni tuo pöydälle mitään ja aniksen maku on ehkä snadisti liian selkeä. Tyylillisesti tämä ei mielestäni sovi seurustelukäyttöön, mutta kuten totesin, on viini oikean ruuan kanssa kova luu. Jos en aikaisemmin ollut täysin innostunut, niin tämä viini herätti kyllä kiinnostusta Yves Cuilleronin Condrieu-viinejä kohtaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s