2004 Château Larrivet Haut-Brion

 

Sarja ”Melkein sukua julkkikselle” saa nyt jatkoa Bordeaux’n Pessac-Léognanista ponnistavan Larrivet Haut-Brion-tilan muodossa. Erehtymisen vaaraa ei omalla kohdallani sikäli missään vaiheessa ollut, että samalta alueelta tulevien Haut-Brionin ja La Mission Haut-Brionin viineistä olisi saanut pulittaa kymmeniä kertoja enemmän kuin tästä pullosta. Internetissä kirjoittelivat kuitenkin viinin olevan suhteellisen laadukasta, klassista kamaa kohtuulliselta vuodelta.

Ulkonäöllisesti viini täyttää odotukset: kaunis, melko syvän tummanpunainen, joka on ehkä snadisti alkanut taittaa ruskeaan päin. Dekantoitaessa pulloon jää reilu kasa sakkaa, mikä on aina plussaa.

Viinillä on tummasävytteinen, mielenkiintoinen tuoksu, joka on kaikkea muuta kuin hedelmäinen. Toki tuoksusta löytyy selkeää kuivaa kirsikkaa, mutta sen lisäksi tarjolla on myös lyijykynän täytettä, tuhkaa, nahkaa ja kanelia. Herkullinen ei ole oikea sana kuvaamaan tuoksua, mutta huono se ei myöskään ole.

Suutuntumaltaan viini on melko täyteläinen. Parempi sana on kuitenkin voimakas, sillä viinistä löytyy hyvät hapot ja voimakkaat, hyvin integroituneet tanniinit. Maussa on tummanpunaista marjaa ja mineraalisuutta, sekä paljon kuivaa tammea. Suutuntuma on aluksi hiukan kermainen, kunnes tiukat tanniinit iskevät ja johtavat erittäin kuivaan ja valitettavasti hiukan tylsään jälkimakuun. Lopetus on samalla tapaa bitterisen tiukka kuin lähimenneisyydessä nautituissa nuorissa Beaujolais- ja Syrah-viineissä, nebbiolomaisen ankarasta, perinpohjaisesta paletin kuivatuksesta ei ole kyse.

Kyseessä on linjakas ja hyvän nosteen omaava viini, joka on pihvin kanssa erittäin helposti nautittava ja kaikin puolin toimiva. Ilman ruokaa viini on kuitenkin tylsä ja sulkeutuneen oloinen. Herääkin kysymys, mahtaako tämän viinin kohdalla olla kysymys niin sanotusta tyhmästä vaiheesta (engl. dumb phase) ?. Periaatteessa palaset tuntuvat olevan kohdallaan. Viini ei ole mistään kohtaa ohut ja sillä on erittäin hyvä rakenne. Silti makuprofiili ja sen myötä kokonaisuus on puuduttavan yksioikoinen, mihin ei tullut muutosta arviolta viiden tunnin aikana avaamisesta.

Toki voi olla, että koitan vain keksiä tekosyitä miksi viini ei räjäyttänyt tajuntoja. Missään nimessä kyseessä ei kuitenkaan ollut sen suurempi pettymys, koska viini oli ehdottoman rodukas ja pullo tyhjeni hyvällä menestyksellä pihvien ja jälkkärijuustojen kanssa. Annettakoon plussat myös siitä, että intensiivisyydestä ja runsaudesta huolimatta viinissä oli alkoholia vain 12,5 %, eli seuraavana aamuna ei tarvinnut herätä jomotukseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s